Amalianpuistikosta Radioasemanpuistoon. Tutkimus Turun puistojen muistonimeämisestä

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Turun puistojen muistonimiä. Selvitän, millaisia Turun puistojen muistonimet ovat: kenen ja minkä mukaan muistonimiä on annettu, millaisia muistetut henkilöt ja asiat ovat ja mikä on muistettujen suhde Turkuun. Lisäksi tutkin muistonimien aikakehitystä ja sitä, miten muistonimille asetetut ohjeistukset ja suositukset toteutuvat aineistossani. Tavoitteenani on tehdä läpileikkaus Turun puistojen muistonimistön nykytilasta.

Tutkimusaineistoni koostuu 104 muistonimestä, jotka on otettu käyttöön vuosina 1897–2020. Olen kerännyt tutkimusaineistoni puistojen nimet syksyn 2019 ja kevään 2020 aikana Turun kaupungin verkkosivujen nimirekisteristä. Rekisterin avulla olen saanut lisätietoa puistojen nimien ehdotuspäivämäärästä, vahvistusajankohdasta ja kaupunginosasta, jossa puisto sijaitsee. Nimirekisteriä ja muuta lähteistöä hyödyntämällä olen koonnut oman muistonimiluetteloni, johon olen kartoittanut jokaisen muistetun henkilön tai asian nimen, lyhyen kuvauksen, suhteen nimettyyn paikkaan ja elin- tai toimintavuodet.

Selvästi suurin osa, 65 prosenttia, aineistoni muistonimistä on annettu yksittäisen henkilön muistoksi. Miehiä on kunnioitettu muistonimillä ylivoimaisesti eniten, sillä miehiä on peräti 83 prosenttia aineistoni muistetuista. Tarkkaan ottaen tyypillisin muistonimityyppi on miehen kunniaksi annettu henkilöviitteinen muistonimi, jossa muistettuun viitataan sukunimellä (38 % kaikista henkilöviitteisistä nimistä). Naisten kohdalla sen sijaan etunimestä tulee selvästi yleisin määriteosa. Muistetut henkilöt ovat eläneet pääosin kauan sitten, sillä yli puolet aineiston muistetuista on elänyt ennen 1800-lukua. Tyypillinen muistettu on toiminut uskonnon tai kulttuurin ja taiteen parissa. Suurin osa muistetuista henkilöistä on kansallisuudeltaan suomalaisia (74 %).

Henkilöviitteisen muistonimen jälkeen toiseksi suosituin muistonimityyppi on yritysviitteinen muistonimi (12 %), kolmanneksi eniten on muistettu maantieteellisiä kohteita (11 %) ja neljänneksi muita asioita (6 %). Vähiten muistonimiä on annettu sukujen ja kaksikoiden (3 %) sekä tapahtumien (3 %) muistoksi. Tulosteni perusteella muistonimeämisen kulta-aikaa on ollut 1900-luvun loppupuoli, jolloin muistonimeämisessä tapahtui eräänlainen vapautuminen: kansallissankarien ja hallitsijoiden lisäksi alettiin muistamaan paikallisia vaikuttajia monelta alalta.

Muistonimeämisen suositukset ja ohjeistukset toteutuvat tutkimusaineistossani tyydyttävästi. Painotetuin muistonimeämisen ohje liittyy siihen, ettei muistonimeä annettaisi elävän henkilön muistoksi, ja aineistossani tästä ohjeistuksesta poikkeaa vain yksi muistonimi. Suositus pätee myös yritysviitteisten muistonimien tapauksessa, mutta silti 46 prosenttia muistonimistä on vahvistettu silloin, kun yritys on ollut vielä toiminnassa. Suositusten mukaan muistetuilla tulisi olla jonkinlainen kytkös nimettyyn paikkaan. Erityisesti yritysten tapauksessa tässä on suoriuduttu hyvin, sillä lähes jokainen aineistoni yritys on sijainnut aivan nimikkopaikan vieressä tai lähettyvillä.