Posterior approach, fracture diagnosis and ASA class III–IV are associated with increased risk of revision for dislocation after total hip arthroplasty: An analysis of 33,337 operations from the Finnish Arthroplasty Register.
Panula, Valtteri (2020-08-18)
Posterior approach, fracture diagnosis and ASA class III–IV are associated with increased risk of revision for dislocation after total hip arthroplasty: An analysis of 33,337 operations from the Finnish Arthroplasty Register.
Panula, Valtteri
(18.08.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091669938
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091669938
Tiivistelmä
Background & Aims
Dislocation is one of the most common reasons for revision surgery after primary total hip arthroplasty (THA). Both patient related and surgical factors may influence the risk of dislocation. In this study we evaluated risk factors for dislocation revision after THA based on revised data contents of the Finnish Arthroplasty Register (FAR).
Materials and Methods
We analysed 33,337 primary THAs performed between May 2014 and January 2018 in Finland. Cox proportional hazards regression was used to estimate hazard ratios with 95% confidence intervals for first dislocation revision using 18 potential risk factors as covariates, such as age, sex, diagnosis, hospital volume, surgical approach, head size, BMI, ASA class, and fixation method.
Results
During the study period there were 264 first time revisions for dislocation after primary THA. Hazard ratio for dislocation revision was 3.1 (CI 1.7–5.5) for posterior compared to anterolateral approach, 3.0 (CI 1.9–4.7) for THAs performed for femoral neck fracture compared to THAs performed for osteoarthritis, 2.0 (CI 1.0–3.9) for ASA class III–IV compared to ASA class I, and 0.5 (0.4–0.7) for 36 mm femoral head size compared to 32 mm head size.
Conclusion
Special attention should be paid on patients with fracture diagnoses and ASA class III–IV. Anterolateral approach and 36 mm femoral heads decrease dislocation revision risk and should be considered for high risk patients. Lonkan kokotekonivelleikkauksen jälkeinen sijoiltaanmenoriski on suurin ensimmäisten kolmen kuukauden aikana tekonivelleikkauksesta. Ensimmäisen vuoden aikana leikkauksesta sijoiltaanmenoja tapahtuu 66–69 %:ia. Sijoiltaanmenon vuoksi ensimmäisiä uusintaleikkauksia tehdään 17–21 %:ia lonkan kokotekonivelleikkauksen jälkeen. Sijoiltaanmenoriski on yleensä uusintaleikkauksen jälkeen suurempi verrattuna primaarileikkaukseen.
Sijoiltaanmenoriskiin yhdistetyt riskitekijät on pyritty luokittelemaan sekä potilas- että leikkausriippuvaisiin tekijöihin, mutta käytännössä useat eri tekijät vaikuttavat samanaikaisesti sijoiltaanmenoriskiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lonkan primaaritekonivelleikkauksen jälkeiseen sijoiltaanmenoriskiin yhteydessä olevat tekijät käyttämällä apuna uudistettua Suomen Endoproteesirekisterin tietokantaa.
Tutkimusaineistoon sisällytettiin yhteensä 33 661 lonkan primaaritekonivelleikkausta vuosilta 2014–2018. Aineistoon sisältyi myös potilaita, joilta oli operoitu toinen tai molemmat lonkat. Tutkimuksen päätapahtumaksi määriteltiin mitkä tahansa tekonivelen osan poistot tai vaihdot, jotka johtuivat sijoiltaanmenosta. Sijoiltaanmenoriskiin yhteydessä olevat tekijät määritettiin Coxin yksi- ja monimuuttujamallien avulla. Ensimmäisiä uusintaleikkauksia sijoiltaanmenon takia tehtiin 265 kappaletta tutkimuksemme seuranta-aikana. Suurentunut riski sijoiltaanmenolle oli potilailla, jotka leikattiin taka-avauksessa ja joilla leikkaukseen johtanut syy oli reisiluun kaulan murtuma ja joiden ASA-luokka oli III–IV. Vastaavasti pienempi riski sijoiltaanmenolle oli tekonivelissä, joiden nupin halkaisija oli 36 mm verrattuna tekoniveliin, joiden nupin halkaisija oli 32 mm.
Potilaan uusintaleikkausriskiä tekonivelen sijoiltaanmenon takia kasvattivat murtuma toimenpiteen syynä, taka-avaus, korkeampi ASA-luokka ja pienempi nuppikoko. Mikäli potilaalla on useampi edellä mainituista riskitekijöistä, tulisi niihin kiinnittää erityistä huomiota potilaan hoidossa, jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin vähentämään lonkan tekonivelten sijoiltaanmenojen lukumäärää.
Dislocation is one of the most common reasons for revision surgery after primary total hip arthroplasty (THA). Both patient related and surgical factors may influence the risk of dislocation. In this study we evaluated risk factors for dislocation revision after THA based on revised data contents of the Finnish Arthroplasty Register (FAR).
Materials and Methods
We analysed 33,337 primary THAs performed between May 2014 and January 2018 in Finland. Cox proportional hazards regression was used to estimate hazard ratios with 95% confidence intervals for first dislocation revision using 18 potential risk factors as covariates, such as age, sex, diagnosis, hospital volume, surgical approach, head size, BMI, ASA class, and fixation method.
Results
During the study period there were 264 first time revisions for dislocation after primary THA. Hazard ratio for dislocation revision was 3.1 (CI 1.7–5.5) for posterior compared to anterolateral approach, 3.0 (CI 1.9–4.7) for THAs performed for femoral neck fracture compared to THAs performed for osteoarthritis, 2.0 (CI 1.0–3.9) for ASA class III–IV compared to ASA class I, and 0.5 (0.4–0.7) for 36 mm femoral head size compared to 32 mm head size.
Conclusion
Special attention should be paid on patients with fracture diagnoses and ASA class III–IV. Anterolateral approach and 36 mm femoral heads decrease dislocation revision risk and should be considered for high risk patients.
Sijoiltaanmenoriskiin yhdistetyt riskitekijät on pyritty luokittelemaan sekä potilas- että leikkausriippuvaisiin tekijöihin, mutta käytännössä useat eri tekijät vaikuttavat samanaikaisesti sijoiltaanmenoriskiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lonkan primaaritekonivelleikkauksen jälkeiseen sijoiltaanmenoriskiin yhteydessä olevat tekijät käyttämällä apuna uudistettua Suomen Endoproteesirekisterin tietokantaa.
Tutkimusaineistoon sisällytettiin yhteensä 33 661 lonkan primaaritekonivelleikkausta vuosilta 2014–2018. Aineistoon sisältyi myös potilaita, joilta oli operoitu toinen tai molemmat lonkat. Tutkimuksen päätapahtumaksi määriteltiin mitkä tahansa tekonivelen osan poistot tai vaihdot, jotka johtuivat sijoiltaanmenosta. Sijoiltaanmenoriskiin yhteydessä olevat tekijät määritettiin Coxin yksi- ja monimuuttujamallien avulla. Ensimmäisiä uusintaleikkauksia sijoiltaanmenon takia tehtiin 265 kappaletta tutkimuksemme seuranta-aikana. Suurentunut riski sijoiltaanmenolle oli potilailla, jotka leikattiin taka-avauksessa ja joilla leikkaukseen johtanut syy oli reisiluun kaulan murtuma ja joiden ASA-luokka oli III–IV. Vastaavasti pienempi riski sijoiltaanmenolle oli tekonivelissä, joiden nupin halkaisija oli 36 mm verrattuna tekoniveliin, joiden nupin halkaisija oli 32 mm.
Potilaan uusintaleikkausriskiä tekonivelen sijoiltaanmenon takia kasvattivat murtuma toimenpiteen syynä, taka-avaus, korkeampi ASA-luokka ja pienempi nuppikoko. Mikäli potilaalla on useampi edellä mainituista riskitekijöistä, tulisi niihin kiinnittää erityistä huomiota potilaan hoidossa, jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin vähentämään lonkan tekonivelten sijoiltaanmenojen lukumäärää.