Verorikokset yhteiskunnassa
Wahlsten, Eeva (2020-07-09)
Verorikokset yhteiskunnassa
Wahlsten, Eeva
(09.07.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092275504
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092275504
Tiivistelmä
Suurimpien talouskriisien myötä harmaa talous ja talousrikollisuus on noussut jatkuvasti
otsikoihin ja käsittelyn aiheeksi. Näiden merkitys yhteiskunnalle on suuri. Harmaa talous ja
talousrikollisuus aiheuttavat Suomen valtiolle vuosittain noin 4-8 miljardin euron tappiot, joka
vastaa 4-6 prosenttia bruttokansantulosta.
Valtaosa talousrikollisuudesta on verorikollisuutta. Verorikoksista säännellään Rikoslain 29
luvun 1-4 pykälässä. Verorikosten tekomuotoihin lukeutuu eri asteiset veropetokset sekä
verorikkomukset. Veropetoksesta on kyse, kun verovelvollinen laiminlyö
ilmoitusvelvollisuutensa. Perusmuotoisen veropetoksen ohella rikoslaissa säännellään lievästä ja
törkeästä tekomuodosta. Verorikkomuksen subjekti eroaa veropetoksen vastaavasta ja tulee
rangaistavaksi, kun verot jätetään maksamatta. Verorikoksista on säännelty osittain myös
verolainsäädännössä. Nämä säännökset ovat rikkomustasoisia eivätkä ne koske veropetosta tai
verorikkomusta.
Verorikoksia koskevaa sääntelyä uudistettiin kauttaaltaan vuonna 1988.
Kokonaisuudistuksen avulla haluttiin varmistaa lainsäädännön tehokkuus verorikosten
torjunnassa sekä sen oikeudenmukaisuus. Tehokkaan lainsäädännön lisäksi verorikoksia on
pyritty torjumaan monien eri viranomaisten toimesta. Viranomaisten vuodesta 1996 alkaen
laatimat ja toteuttamat talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaohjelmat ovat olleet
keskeisessä asemassa torjuntatyössä. Suuri osa verorikoksista havaitaan Verohallinnon tekemän
ohjeistuksen, valvonnan ja verotarkastusten myötä. Verohallinnolla on myös yritysverotukseen
keskittynyt yksikkö, joka käsittelee ja valvoo ajantasaisesti etenkin vakavampia veropetoksia ja
pyrkii poistamaan markkinoilta väärin toimivat yritykset.
Verorikosten seuraamukset jakautuvat hallinnollisiin seuraamuksiin ja rikosoikeudellisiin
seuraamuksiin. Hallinnollisia seuraamuksia ovat myöhästymismaksu, veronkorotus ja
laiminlyöntimaksu Sekä tiettyjä verolajeja koskevat hallinnolliset seuraamukset kuten virhemaksu
ja viivästyskorotus. Pääsääntöisesti hallinnollisia seuraamuksia voidaan määrätä riippumatta siitä,
onko teosta nostettu syyte tai tuomittu rangaistus. Veronkorotusta koskee kuitenkin ne bis in idemperiaate, jonka mukaan samasta teosta ei voi tulla määrätyksi sekä veronkorotusta, että
rikosseuraamusta. Verorikossyytteen lisäksi henkilölle voidaan myös kohdistaa
vahingonkorvausvaatimus. Vahingonkorvauksena peritään vältetty tai maksamatta jätetty vero.
otsikoihin ja käsittelyn aiheeksi. Näiden merkitys yhteiskunnalle on suuri. Harmaa talous ja
talousrikollisuus aiheuttavat Suomen valtiolle vuosittain noin 4-8 miljardin euron tappiot, joka
vastaa 4-6 prosenttia bruttokansantulosta.
Valtaosa talousrikollisuudesta on verorikollisuutta. Verorikoksista säännellään Rikoslain 29
luvun 1-4 pykälässä. Verorikosten tekomuotoihin lukeutuu eri asteiset veropetokset sekä
verorikkomukset. Veropetoksesta on kyse, kun verovelvollinen laiminlyö
ilmoitusvelvollisuutensa. Perusmuotoisen veropetoksen ohella rikoslaissa säännellään lievästä ja
törkeästä tekomuodosta. Verorikkomuksen subjekti eroaa veropetoksen vastaavasta ja tulee
rangaistavaksi, kun verot jätetään maksamatta. Verorikoksista on säännelty osittain myös
verolainsäädännössä. Nämä säännökset ovat rikkomustasoisia eivätkä ne koske veropetosta tai
verorikkomusta.
Verorikoksia koskevaa sääntelyä uudistettiin kauttaaltaan vuonna 1988.
Kokonaisuudistuksen avulla haluttiin varmistaa lainsäädännön tehokkuus verorikosten
torjunnassa sekä sen oikeudenmukaisuus. Tehokkaan lainsäädännön lisäksi verorikoksia on
pyritty torjumaan monien eri viranomaisten toimesta. Viranomaisten vuodesta 1996 alkaen
laatimat ja toteuttamat talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaohjelmat ovat olleet
keskeisessä asemassa torjuntatyössä. Suuri osa verorikoksista havaitaan Verohallinnon tekemän
ohjeistuksen, valvonnan ja verotarkastusten myötä. Verohallinnolla on myös yritysverotukseen
keskittynyt yksikkö, joka käsittelee ja valvoo ajantasaisesti etenkin vakavampia veropetoksia ja
pyrkii poistamaan markkinoilta väärin toimivat yritykset.
Verorikosten seuraamukset jakautuvat hallinnollisiin seuraamuksiin ja rikosoikeudellisiin
seuraamuksiin. Hallinnollisia seuraamuksia ovat myöhästymismaksu, veronkorotus ja
laiminlyöntimaksu Sekä tiettyjä verolajeja koskevat hallinnolliset seuraamukset kuten virhemaksu
ja viivästyskorotus. Pääsääntöisesti hallinnollisia seuraamuksia voidaan määrätä riippumatta siitä,
onko teosta nostettu syyte tai tuomittu rangaistus. Veronkorotusta koskee kuitenkin ne bis in idemperiaate, jonka mukaan samasta teosta ei voi tulla määrätyksi sekä veronkorotusta, että
rikosseuraamusta. Verorikossyytteen lisäksi henkilölle voidaan myös kohdistaa
vahingonkorvausvaatimus. Vahingonkorvauksena peritään vältetty tai maksamatta jätetty vero.