Yleistoimivallasta erityissääntelyyn : Poliisin peitetoiminnan ja valeoston kehitys piilopoliisien aikakaudelta nykypäivään
Vilpponen, Eemeli (2020-08-20)
Yleistoimivallasta erityissääntelyyn : Poliisin peitetoiminnan ja valeoston kehitys piilopoliisien aikakaudelta nykypäivään
(20.08.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092976166
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092976166
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee poliisin peitetoimintaan ja valeostoon liittyvän sääntelyn kehitystä. Sääntelyn kehityksen tarkastelun lisäksi tutkielmassa pohditaan eri yhteiskunnallisten ilmiöiden merkitystä sääntelyn taustalla. Tutkielma havainnollistaa, miten oikeus elää ja muokkaantuu yhteiskunnallisen todellisuuden osana, eikä irrallisena konstruktiona. Tutkielmani on siis metodiltaan oikeushistoriallinen.
Poliisin peitetoiminta- ja valeostotoiminta alkoi 1960-luvun lopulla, kun poliisin huumeryhmä päätti kokeilla uusia tapoja vastata kasvaneeseen huumausaineongelmaan. Niin sanottu piilopoliisitoiminta perustui poliisin yleistoimivaltaan turvata yhteiskunnan turvallisuutta. Vasta vuonna 2001 polisiilakiin lisättiin ensimmäiset erityissäännökset sääntelemään poliisin peitetoimintaa ja valeostoa. Lakiuudistuksen suurimpana taustasyynä oli Suomen Euroopan unioniin liittyminen, perusoikeusuudistus ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvu.
Vuonna 2005 poliisilakia uudistettiin kasvattamalla poliisin peitetoiminta- ja valeostotoimivaltuuksia kasvaneen terrorismin uhan vuoksi. Vuonna 2014 voimaan astui poliisilain, pakkokeinolain ja esitutkintalain kokonaisuudistus, jossa korostuneen perus- ja ihmisoikeusajattelun vuoksi päätettiin lisätä kohdehenkilöiden yksityiselämän suojaa ja oikeusturvaa. Viimeisin uudistus tapahtui vuonna 2019 siviilitiedustelulainsäädännön muodossa. Siviilitiedustelu vähensi peitetoiminnan ja valeoston rikoskeskeistä kontekstia ja suuntasi painopisteen enemmän valtion turvallisuuteen kohdistuvien uhkien ennaltaehkäisyyn.
Tutkimus havainnollistaa etenkin yhteiskunnallisten tapahtumien merkitystä poliisin peitetoiminnan ja valeoston sääntelyn historiassa. Järjestäytyneen rikollisuuden häikäilemätön kyky hyödyntää jatkuvaa kehitystä on saanut aikaan poliisin toimivaltuuksien kasvattamisen paineen. Liian tarkkaan määritelty ja kankea erityissääntely ei luo poliisille parhaita lähtökohtia taisteluuun rikollisuutta vastaan. Toisaalta perus- ja ihmisoikeusajattelun kasvu on jatkuvasti painottanut etenkin laillisuusperiaatetta, yksityiselämän suojaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Historian aikana poliisin peitetoiminnan ja valeoston sääntely onkin kasvanut merkittävästi kohteiden oikeusturvaa kasvattaen. Kasvaneesta sääntelystä huolimatta peitetoiminta ja valeosto ovat pitkälti jääneet poliisin sisäisen valvonnan varaan, mikä on tosiasiassa mahdollistanut sen, että poliisilla on ollut keinot vastata ammattimaisen rikollisuuden kehitykseen.
Poliisin peitetoiminta- ja valeostotoiminta alkoi 1960-luvun lopulla, kun poliisin huumeryhmä päätti kokeilla uusia tapoja vastata kasvaneeseen huumausaineongelmaan. Niin sanottu piilopoliisitoiminta perustui poliisin yleistoimivaltaan turvata yhteiskunnan turvallisuutta. Vasta vuonna 2001 polisiilakiin lisättiin ensimmäiset erityissäännökset sääntelemään poliisin peitetoimintaa ja valeostoa. Lakiuudistuksen suurimpana taustasyynä oli Suomen Euroopan unioniin liittyminen, perusoikeusuudistus ja järjestäytyneen rikollisuuden kasvu.
Vuonna 2005 poliisilakia uudistettiin kasvattamalla poliisin peitetoiminta- ja valeostotoimivaltuuksia kasvaneen terrorismin uhan vuoksi. Vuonna 2014 voimaan astui poliisilain, pakkokeinolain ja esitutkintalain kokonaisuudistus, jossa korostuneen perus- ja ihmisoikeusajattelun vuoksi päätettiin lisätä kohdehenkilöiden yksityiselämän suojaa ja oikeusturvaa. Viimeisin uudistus tapahtui vuonna 2019 siviilitiedustelulainsäädännön muodossa. Siviilitiedustelu vähensi peitetoiminnan ja valeoston rikoskeskeistä kontekstia ja suuntasi painopisteen enemmän valtion turvallisuuteen kohdistuvien uhkien ennaltaehkäisyyn.
Tutkimus havainnollistaa etenkin yhteiskunnallisten tapahtumien merkitystä poliisin peitetoiminnan ja valeoston sääntelyn historiassa. Järjestäytyneen rikollisuuden häikäilemätön kyky hyödyntää jatkuvaa kehitystä on saanut aikaan poliisin toimivaltuuksien kasvattamisen paineen. Liian tarkkaan määritelty ja kankea erityissääntely ei luo poliisille parhaita lähtökohtia taisteluuun rikollisuutta vastaan. Toisaalta perus- ja ihmisoikeusajattelun kasvu on jatkuvasti painottanut etenkin laillisuusperiaatetta, yksityiselämän suojaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Historian aikana poliisin peitetoiminnan ja valeoston sääntely onkin kasvanut merkittävästi kohteiden oikeusturvaa kasvattaen. Kasvaneesta sääntelystä huolimatta peitetoiminta ja valeosto ovat pitkälti jääneet poliisin sisäisen valvonnan varaan, mikä on tosiasiassa mahdollistanut sen, että poliisilla on ollut keinot vastata ammattimaisen rikollisuuden kehitykseen.