Wee1-kinaasin toiminnan estäminen korkean pahanlaatuisuusasteen seroosin tyypin munasarjasyöpäsoluissa
Pikkusaari, Sanna (2020-08-04)
Wee1-kinaasin toiminnan estäminen korkean pahanlaatuisuusasteen seroosin tyypin munasarjasyöpäsoluissa
(04.08.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092976171
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092976171
Tiivistelmä
Wee1-kinaasi on tärkeä solusyklin etenemisen säätelijä. Se estää solua etenemästä G2-tarkastuspisteestä mitoosiin, jos solussa on havaittu DNA-vaurioita. Wee1-kinaasi inhiboi mitoosissa tarvittavaa sykliinistä riippuvaista kinaasia, mikä johtaa solusyklin pysähtymiseen. Solusyklin pysähtyminen antaa solulle aikaa korjata DNA-vauriot. DNA-vaurioita voidaan korjata myös solusyklin G1-tarkastuspisteessä, jossa vaurioiden korjaus on riippuvaista TP53-geenin koodaamasta p53-proteiinista. Korkean pahanlaatuisuusasteen seroosin tyypin munasarjasyöpäsolut (HGSOC) ovat TP53-mutatoituneita, joten ne ovat riippuvaisia G2-tarkastuspisteestä DNA-vaurioiden korjaamiseksi. Jos Wee1-kinaasin toiminta estetään, HGSOC-solut etenevät mitoosiin vaurioituneella DNA:lla, mikä voi johtaa solun kuolemaan. Lisäksi noin 50 % HGSOC:ssä DNA-vaurioiden korjaaminen homologisen rekombinaation (HR) avulla on puutteellista mm. BRCA1/2-mutaatioiden takia. HR:n puutteellisuus voi herkistää solut G2-tarkastuspisteen inhibiittoreille.
Wee1-kinaasin inhibiittorin (AZD1775) vaikutusta solujen elinkelpoisuuteen tutkittiin yksin sekä kahden HGSOC:n hoidossa käytettävän lääkeaineen, sisplatiinin ja olaparibin, kanssa kaupallisilla sekä potilasperäisillä HGSOC-solulinjoilla. Lääkeaineiden vaikutus solujen elinkelpoisuuteen määritettiin ATP:n määrän mittaamiseen perustuvalla CTG-analyysillä, joka ilmaisi solujen metabolisen aktiivisuuden määrän näytteessä. Tutkimukseen valittiin solulinjoja, joissa DNA-vaurioiden korjaus HR:n avulla toimii sekä HR-puutteellisia solulinjoja. HR:n tila testattiin immunofluoresenssiin perustuvalla funktionaalisella menetelmällä. Lisäksi tutkittiin AZD1775:n solujen DNA:han aiheuttamia katkoksia Comet assay- menetelmällä.
Tutkimuksessa havaittiin sisplatiinin ja AZD1775:n yhdistelmän heikentävän HGSOC-solujen elinkelpoisuutta enemmän kuin sisplatiinin ja olaparibin tai olaparibin ja AZD1775:n yhdistelmän. Kaikkien HR-puutteellisten solulinjojen ei havaittu olevan herkempiä AZD1775:lle kuin solulinjojen, joissa HR on toimivaa. AZD1775:n havaittiin aiheuttavan DNA-katkoksia HR-puutteellisissa soluissa enemmän, kuin solulinjoissa, joissa HR oli toimivaa. Hoidon aikana lääkeaineille kehittyvä resistenssi on HGSOC:ssä ongelma, johon ratkaisua haetaan lääkeaineiden yhdistelmistä. Tulosten perusteella, AZD1775 on potentiaalinen lääkeaine HGSOC:n hoitoon yhdistelmänä sisplatiinin ja olaparibin kanssa.
Wee1-kinaasin inhibiittorin (AZD1775) vaikutusta solujen elinkelpoisuuteen tutkittiin yksin sekä kahden HGSOC:n hoidossa käytettävän lääkeaineen, sisplatiinin ja olaparibin, kanssa kaupallisilla sekä potilasperäisillä HGSOC-solulinjoilla. Lääkeaineiden vaikutus solujen elinkelpoisuuteen määritettiin ATP:n määrän mittaamiseen perustuvalla CTG-analyysillä, joka ilmaisi solujen metabolisen aktiivisuuden määrän näytteessä. Tutkimukseen valittiin solulinjoja, joissa DNA-vaurioiden korjaus HR:n avulla toimii sekä HR-puutteellisia solulinjoja. HR:n tila testattiin immunofluoresenssiin perustuvalla funktionaalisella menetelmällä. Lisäksi tutkittiin AZD1775:n solujen DNA:han aiheuttamia katkoksia Comet assay- menetelmällä.
Tutkimuksessa havaittiin sisplatiinin ja AZD1775:n yhdistelmän heikentävän HGSOC-solujen elinkelpoisuutta enemmän kuin sisplatiinin ja olaparibin tai olaparibin ja AZD1775:n yhdistelmän. Kaikkien HR-puutteellisten solulinjojen ei havaittu olevan herkempiä AZD1775:lle kuin solulinjojen, joissa HR on toimivaa. AZD1775:n havaittiin aiheuttavan DNA-katkoksia HR-puutteellisissa soluissa enemmän, kuin solulinjoissa, joissa HR oli toimivaa. Hoidon aikana lääkeaineille kehittyvä resistenssi on HGSOC:ssä ongelma, johon ratkaisua haetaan lääkeaineiden yhdistelmistä. Tulosten perusteella, AZD1775 on potentiaalinen lääkeaine HGSOC:n hoitoon yhdistelmänä sisplatiinin ja olaparibin kanssa.