Raskaudenaikainen fyysinen aktiivisuus ja koettu stressi myöhäisen keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen kokeneilla odottajilla
Merenlehto, Henrika (2020-08-25)
Raskaudenaikainen fyysinen aktiivisuus ja koettu stressi myöhäisen keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen kokeneilla odottajilla
Merenlehto, Henrika
(25.08.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100277754
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100277754
Tiivistelmä
Säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on todettu olevan hyödyllistä niin raskaana olevalle naiselle kuin kehittyvälle sikiölle ja syntyvälle lapselle. Raskausaikana koetulla korkealla stressillä voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen. Raskaana olevien naisten, joilla on jokin riski raskaudessa, fyysisestä aktiivisuudesta ja koetusta stressistä on vähän tutkimustietoa, mutta muiden kohderyhmien kohdalla on näyttöä fyysisen aktiivisuuden hyödyistä psyykkiselle hyvinvoinnille.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla odottajien fyysistä aktiivisuutta ja koettua stressiä sekä niiden yhteyttä 2. ja 3. raskaustrimesterin ajan aina synnytykseen saakka. Tutkimuksen kohderyhmänä oli raskaana olevat naiset, joiden raskaushistoriassa on ennenaikainen synnytys tai myöhäinen keskenmeno. Osallistujien (n = 10) seuranta-aika oli 16–30 viikkoa riippuen osallistujan tutkimuksessa aloitusajankohdasta ja raskausviikoista synnytyshetkellä. Fyysisen aktiivisuuden objektiivinen aineisto perustui askelmääriin, joka kerättiin Samsung Gear Sport -älykellon avulla. Aktiivisuuden ja koetun stressin subjektiivinen aineisto perustui odottajien itsearvioon, joka kerättiin älypuhelimiin ladatulla mobiilisovelluksella.
Odottajat olivat fyysisesti melko passiivisia ja kokivat kohtuullisesti stressiä 2. ja 3. trimesterien aikana. Odottajien fyysinen aktiivisuus laski raskauden edetessä ja stressiä koettiin keski- ja loppuraskaudessa vähemmän kuin ennen raskautta tai raskauden alussa. Fyysisellä aktiivisuudella ja koetulla stressillä ei kuitenkaan ollut yhteyttä seurantajakson aikana. Ainoastaan liikunnan määrä ennen raskautta oli yhteydessä stressin kokemiseen 2. trimesterillä, enemmän liikuntaa harrastaneet kokivat vähemmän stressiä. Pitkästä seuranta-ajasta huolimatta odottajat käyttivät älykelloa säännöllisesti. Tämä tutkimus vahvisti älykellon mahdollisuuksia tieteellisen tutkimuksen aineistonkeruun välineenä.
Korkean riskin odottajien elintapoja ja hyvinvointia tulee tutkia lisää, jotta lasta odottavan perheen hoitotyöhön saadaan kohdennettuja ohjeita. Fyysistä aktiivisuutta ei tulisi tietoisesti välttää ilman näyttöön perustuvaa tietoa. Lisäksi raskaudenaikaista stressin kokemista tulisi järjestelmällisemmin seurata terveydenhuollossa. Kohderyhmän odottajien hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pyrkimällä lisäämään fyysistä aktiivisuutta ja vähentämällä stressin kokemista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla odottajien fyysistä aktiivisuutta ja koettua stressiä sekä niiden yhteyttä 2. ja 3. raskaustrimesterin ajan aina synnytykseen saakka. Tutkimuksen kohderyhmänä oli raskaana olevat naiset, joiden raskaushistoriassa on ennenaikainen synnytys tai myöhäinen keskenmeno. Osallistujien (n = 10) seuranta-aika oli 16–30 viikkoa riippuen osallistujan tutkimuksessa aloitusajankohdasta ja raskausviikoista synnytyshetkellä. Fyysisen aktiivisuuden objektiivinen aineisto perustui askelmääriin, joka kerättiin Samsung Gear Sport -älykellon avulla. Aktiivisuuden ja koetun stressin subjektiivinen aineisto perustui odottajien itsearvioon, joka kerättiin älypuhelimiin ladatulla mobiilisovelluksella.
Odottajat olivat fyysisesti melko passiivisia ja kokivat kohtuullisesti stressiä 2. ja 3. trimesterien aikana. Odottajien fyysinen aktiivisuus laski raskauden edetessä ja stressiä koettiin keski- ja loppuraskaudessa vähemmän kuin ennen raskautta tai raskauden alussa. Fyysisellä aktiivisuudella ja koetulla stressillä ei kuitenkaan ollut yhteyttä seurantajakson aikana. Ainoastaan liikunnan määrä ennen raskautta oli yhteydessä stressin kokemiseen 2. trimesterillä, enemmän liikuntaa harrastaneet kokivat vähemmän stressiä. Pitkästä seuranta-ajasta huolimatta odottajat käyttivät älykelloa säännöllisesti. Tämä tutkimus vahvisti älykellon mahdollisuuksia tieteellisen tutkimuksen aineistonkeruun välineenä.
Korkean riskin odottajien elintapoja ja hyvinvointia tulee tutkia lisää, jotta lasta odottavan perheen hoitotyöhön saadaan kohdennettuja ohjeita. Fyysistä aktiivisuutta ei tulisi tietoisesti välttää ilman näyttöön perustuvaa tietoa. Lisäksi raskaudenaikaista stressin kokemista tulisi järjestelmällisemmin seurata terveydenhuollossa. Kohderyhmän odottajien hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pyrkimällä lisäämään fyysistä aktiivisuutta ja vähentämällä stressin kokemista.