Konkurssipesän ympäristövastuu: Hallituksen esityksen HE 221/2018 vp tarkastelu konkurssioikeuden näkökulmasta
Mikkola, Reetta (2020-10-01)
Konkurssipesän ympäristövastuu: Hallituksen esityksen HE 221/2018 vp tarkastelu konkurssioikeuden näkökulmasta
(01.10.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020101383947
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020101383947
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee konkurssipesän ympäristövastuuta ja sitä koskevaa lakiehdotusta HE 221/2018 vp. Hallituksen esityksessä konkurssilakiin ehdotettiin lisättäväksi uusi luku 16 a, jossa olisi säädetty konkurssipesän ympäristövastuusta. Toteutuessaan ehdotus olisi ollut ensimmäinen kerta, kun Suomessa säädetään ympäristövastuusta konkurssissa. Lakiehdotus ei kuitenkaan tullut voimaan.
Konkurssipesän ympäristövastuukysymys sijoittuu insolvenssioikeuden ja ympäristöoikeuden rajapintaan. Konkurssioikeudessa pesän vastuu halutaan rajata mahdollisimman vähäiseksi velkojien yhdenvertaisuuden vuoksi. Ympäristöoikeudessa puolestaan vastuu pyritään levittämään mahdollisimman laajalle. Lakiehdotuksen tarkoituksena oli löytää tasapainoinen ratkaisu näiden oikeudenalojen väliltä. Ehdotuksen mukaan konkurssipesällä olisi rajoitettu jul-kisoikeudellinen ympäristövastuu. Vastuu perustuisi vaaraelementtiin. Vaaraelementin täyttyessä pesällä olisi toimimisvelvollisuus ja massavelkavastuu. Lisäksi pesällä olisi vaaraelementin täyttyessä myös jätelain, kemikaaliturvallisuuslain ja säteilylain mukainen vastuu.
Tutkielmassa tarkastellaan 16 a lukua konkurssioikeuden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään sekä lainopillista että de lege ferenda -tutkimusta. Koska lakiehdotus ei tullut voimaan, tutkielmassa esitellään myös vaihtoehtoisia sääntelyratkaisuja jatkovalmisteluun.
Konkurssioikeuden näkökulmasta hallituksen esitys oli onnistunut. Ehdotus ei kuitenkaan menestynyt, sillä perustuslakivaliokunta piti sitä ongelmallisena ympäristöperusoikeuden kannalta. Ympäristövastuusäännösten jatkovalmistelu siirtyi seuraavalle eduskunnalle. Lakiehdotus ja sen saama palaute muodostavat hyvän pohjan jatkovalmistelulle. Jatkovalmistelussa tulisi painottaa TOVA-järjestelmien kehittämistä, sillä pelkkä konkurssilainsäädännön uudistaminen ei ratkaise vastuuongelmaa. Suurin osa konkursseista päättyy pesän varattomuuteen, jolloin ympäristövelvoitteet jäävät hoitamatta. Myös oikeusvertailevalle tutkimukselle on tarve.
Konkurssipesän ympäristövastuukysymys sijoittuu insolvenssioikeuden ja ympäristöoikeuden rajapintaan. Konkurssioikeudessa pesän vastuu halutaan rajata mahdollisimman vähäiseksi velkojien yhdenvertaisuuden vuoksi. Ympäristöoikeudessa puolestaan vastuu pyritään levittämään mahdollisimman laajalle. Lakiehdotuksen tarkoituksena oli löytää tasapainoinen ratkaisu näiden oikeudenalojen väliltä. Ehdotuksen mukaan konkurssipesällä olisi rajoitettu jul-kisoikeudellinen ympäristövastuu. Vastuu perustuisi vaaraelementtiin. Vaaraelementin täyttyessä pesällä olisi toimimisvelvollisuus ja massavelkavastuu. Lisäksi pesällä olisi vaaraelementin täyttyessä myös jätelain, kemikaaliturvallisuuslain ja säteilylain mukainen vastuu.
Tutkielmassa tarkastellaan 16 a lukua konkurssioikeuden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään sekä lainopillista että de lege ferenda -tutkimusta. Koska lakiehdotus ei tullut voimaan, tutkielmassa esitellään myös vaihtoehtoisia sääntelyratkaisuja jatkovalmisteluun.
Konkurssioikeuden näkökulmasta hallituksen esitys oli onnistunut. Ehdotus ei kuitenkaan menestynyt, sillä perustuslakivaliokunta piti sitä ongelmallisena ympäristöperusoikeuden kannalta. Ympäristövastuusäännösten jatkovalmistelu siirtyi seuraavalle eduskunnalle. Lakiehdotus ja sen saama palaute muodostavat hyvän pohjan jatkovalmistelulle. Jatkovalmistelussa tulisi painottaa TOVA-järjestelmien kehittämistä, sillä pelkkä konkurssilainsäädännön uudistaminen ei ratkaise vastuuongelmaa. Suurin osa konkursseista päättyy pesän varattomuuteen, jolloin ympäristövelvoitteet jäävät hoitamatta. Myös oikeusvertailevalle tutkimukselle on tarve.