EU:n katettujen joukkolainojen sääntelykehys – katepoolin sääntely rahoitusvakauden kannalta
Lehtonen, Olga (2020-09-05)
05.09.2020
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020101383845
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020101383845
Tiivistelmä
Euroopan unionin katettujen joukkolainojen sääntelykehys koostuu katettuja joukkolainoja koskevasta direktiivistä sekä asetuksesta, jolla muutetaan vakavaraisuusasetusta. Tutkielmassa tarkastellaan sääntelykehykseen sisältyvää katepooleja koskevaa sääntelyä. Katetut joukkolainat ovat merkittävä edullisen ja pitkäaikaisen rahoituksen lähde luottolaitoksille. Katepooli tarkoittaa katettujen joukkolainojen vakuutena olevaa erillistä omaisuuseristä koostuvaa poolia. Katettujen joukkolainojen merkitys vahvana ja luotettavana rahoituslähteenä on korostunut erityisesti reaalitalouden kriisitilanteissa. Siitä huolimatta, että ne ovat selvinneet kriiseistä muihin rahoitusinstrumentteihin nähden suhteellisen hyvin, ne eivät ole ongelmattomia. Sääntelykehykselle asetettu yksi keskeinen tavoite on rahoitusvakauden säilyttäminen, parantaminen ja siihen liittyvien mahdollisten riskien rajoittaminen.
Tutkielman tavoitteena on potentiaalisten rahoitusvakaudellisten riskien tunnistaminen. Sillä luodaan systemaattinen kokonaisuus sääntelykehyksen katepooleja koskevasta keskeisestä sääntelystä lainopin keinoin. Lainopin rinnalla hyödynnetään oikeusvertailevaa lähestymistapaa katepoolien kansallisten vakuuskäytäntöjen ja lainsäädännöllisten yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien tunnistamiseksi. Sääntelyn vaikutusten arvioinnissa hyödynnetään oikeuspoliittista tulokulmaa.
Tutkimus osoittaa rahoitusvakauteen kohdistuvien potentiaalisten riskien olevan merkittäviltä osin riippuvainen kansallisella tasolla toteutettavista implementointitoimista. Erityisesti direktiivin hyväksyttäviin katevaroihin kohdistuvissa vaatimuksissa ilmenee tulkinnanvaraisuutta ja joustavuutta. Hyväksyttävien katevarojen potentiaalinen laajeneminen havaitaan potentiaaliseksi rahoitusvakaudelliseksi riskiksi. Katepoolin sääntely sisältää useita ominaisuuksia, joiden voidaan arvioida lisäävän vakuussidonnaisuutta paitsi jäsenvaltioissa myös EU-tasolla. Korkeasta vakuussidonnaisuusasteesta voi seurata rahoitus- ja likviditeettiriskejä, joihin liittyy järjestelmänlaajuisia rahoitusvakaudellisia huolenaiheita. Lisäksi sääntelyssä tunnistetaan myötäsyklisiä piirteitä, jotka voivat heikentää rahoitusvakautta.
Tutkielman tavoitteena on potentiaalisten rahoitusvakaudellisten riskien tunnistaminen. Sillä luodaan systemaattinen kokonaisuus sääntelykehyksen katepooleja koskevasta keskeisestä sääntelystä lainopin keinoin. Lainopin rinnalla hyödynnetään oikeusvertailevaa lähestymistapaa katepoolien kansallisten vakuuskäytäntöjen ja lainsäädännöllisten yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien tunnistamiseksi. Sääntelyn vaikutusten arvioinnissa hyödynnetään oikeuspoliittista tulokulmaa.
Tutkimus osoittaa rahoitusvakauteen kohdistuvien potentiaalisten riskien olevan merkittäviltä osin riippuvainen kansallisella tasolla toteutettavista implementointitoimista. Erityisesti direktiivin hyväksyttäviin katevaroihin kohdistuvissa vaatimuksissa ilmenee tulkinnanvaraisuutta ja joustavuutta. Hyväksyttävien katevarojen potentiaalinen laajeneminen havaitaan potentiaaliseksi rahoitusvakaudelliseksi riskiksi. Katepoolin sääntely sisältää useita ominaisuuksia, joiden voidaan arvioida lisäävän vakuussidonnaisuutta paitsi jäsenvaltioissa myös EU-tasolla. Korkeasta vakuussidonnaisuusasteesta voi seurata rahoitus- ja likviditeettiriskejä, joihin liittyy järjestelmänlaajuisia rahoitusvakaudellisia huolenaiheita. Lisäksi sääntelyssä tunnistetaan myötäsyklisiä piirteitä, jotka voivat heikentää rahoitusvakautta.