Irreaaliat ja niiden kääntäminen suomennetussa fantasiakirjallisuudessa
Laaksonen, Niko (2020-08-26)
26.08.2020
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020101383865
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020101383865
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee irreaalioiden käännösongelmia ja -strategioita suomennetussa fantasiakirjallisuudessa. Irreaalia on Mika Loposen (2009) esittelemä termi, jolla viitataan kuvitteellisten kulttuureiden merkitsijöihin. Tällaisia ovat esimerkiksi olennot, konseptit ja ilmiöt, joiden merkitys on sidottu todellisuudesta irrallaan olevaan tekstiin. Analyysin pohjana on käytetty Lawrence Venutin (1991) teoriaa kotouttamisesta ja vieraannuttamisesta, ja siihen on sovellettu lisäksi Minna Saarelman (2008) luokittelua erisnimien käännösstrategioista.
Tutkielmaa varten on aineistoksi valittu kolme englannista suomeen käännettyä fantasiagenreen kuuluvaa teosta: Stephen R. Donaldsonin Berek Puolikäden paluu (suom. 1988), Robert Holdstockin Alkumetsä (suom. 1985) sekä Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoika (suom. 1996). Teoksista on kerätty irreaalioiksi laskettavat erisnimet ja muut termit, ja niiden käännösstrategioita on analysoitu ja vertailtu. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että suomentajat käyttävät irreaalioiden kääntämisessä kotouttavia käännösstrategioita useammin kuin vieraannuttavia. Kotouttavien käännösten osuuteen kuitenkin vaikuttavat monet tekijät, kuten teoksen lähtöasetelma ja suhde todellisuuteen, käännöksen ensisijainen kohderyhmä ja irreaalioiden funktio tekstissä. Koska kääntäjät joutuvat ottamaan lukuisia tekijöitä huomioon kääntäessään, irreaalioiden käännökset vastaavat usein hyvin tarkkaan alkuperäistä termiä muodoltaan tai merkitykseltään.
Tutkielmaa varten on aineistoksi valittu kolme englannista suomeen käännettyä fantasiagenreen kuuluvaa teosta: Stephen R. Donaldsonin Berek Puolikäden paluu (suom. 1988), Robert Holdstockin Alkumetsä (suom. 1985) sekä Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoika (suom. 1996). Teoksista on kerätty irreaalioiksi laskettavat erisnimet ja muut termit, ja niiden käännösstrategioita on analysoitu ja vertailtu. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että suomentajat käyttävät irreaalioiden kääntämisessä kotouttavia käännösstrategioita useammin kuin vieraannuttavia. Kotouttavien käännösten osuuteen kuitenkin vaikuttavat monet tekijät, kuten teoksen lähtöasetelma ja suhde todellisuuteen, käännöksen ensisijainen kohderyhmä ja irreaalioiden funktio tekstissä. Koska kääntäjät joutuvat ottamaan lukuisia tekijöitä huomioon kääntäessään, irreaalioiden käännökset vastaavat usein hyvin tarkkaan alkuperäistä termiä muodoltaan tai merkitykseltään.