Esitutkinnan aloittamisharkinta
Rouvila, Ville (2020-09-22)
Esitutkinnan aloittamisharkinta
(22.09.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020101383991
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020101383991
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan esitutkinnan aloittamiseen liittyvää ongelmallisuutta ja pyritään jäsentämään esitutkinnan aloittamisharkintaa. Esitutkintaa käynnistettäessä esitutkintakynnyksen eli rikoksen syytä epäillä- kynnyksen tulee ylittyä. Tämän arvioinnissa keskeistä on epäillystä rikoksesta saatu näyttö sekä se, täyttääkö kyseinen teko rikoksen laissa säädetyn tunnusmerkistön.
Tutkielmassa pyritään määrittämään esitutkintakynnys todennäköisyysasteikolle. Lisäksi perehdytään esitutkintakynnyksen ylittymisen jälkeiseen päätöksentekoon, jossa lopullisesti tehdään ratkaisu esitutkinnan toimittamisesta tai sen toimittamatta jättämisestä esitutkintalaissa erikseen säädetyillä perusteilla. Tähän liittyen tutkielmassa esitetään päätöksentekomalli, jonka avulla pyritään jäsentämään päätöksentekoa.
Tutkielman pääsääntöinen metodi on lainoppi. Tarkoitus on tulkita ja systematisoida esitutkintalaissa esitutkintaviranomaiselle säädettyä velvollisuutta esitutkinnan toimittamiseen. Tutkielma sisältää myös oikeusteoreettisen osuuden, joka käsittelee prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa näytön arviointiin kehitettyjä metodeja. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pääasiassa lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, kotimaisesta ja ulkomaisesta prosessioikeudellisesta kirjallisuudesta, ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuista sekä viranomaisten ohjeista.
Tutkielmassa havaitaan, että lainsäädäntö mahdollistaa esitutkintakynnyksen hyvinkin laajan määrittelyn, joka toteutuu myös käytännössä. Lisäksi esitutkintakynnyksen määrittämisen ja varsinaisen esitutkinnan aloittamiseen liittyvän prosessinvalinnan välinen ero ei kaikissa tapauksissa näytä olevan päätöksentekijälle selvää. Tällä on vaikutusta perustelujen selkeyden, ratkaisun kontrolloitavuuden sekä asianomistajan syyteoikeuden arvioinnin suhteen. Tutkielmassa todetaan lisäksi, että tiettyjä näytön arviointiin kehitettyjä metodeja voidaan hyödyntää esitutkinnan aloittamisharkinnassa. Tutkielmassa esitetään myös de lege ferenda- tyyppisesti vaihtoehtoja esitutkintakynnyksen nostamiselle.
Tutkielmassa pyritään määrittämään esitutkintakynnys todennäköisyysasteikolle. Lisäksi perehdytään esitutkintakynnyksen ylittymisen jälkeiseen päätöksentekoon, jossa lopullisesti tehdään ratkaisu esitutkinnan toimittamisesta tai sen toimittamatta jättämisestä esitutkintalaissa erikseen säädetyillä perusteilla. Tähän liittyen tutkielmassa esitetään päätöksentekomalli, jonka avulla pyritään jäsentämään päätöksentekoa.
Tutkielman pääsääntöinen metodi on lainoppi. Tarkoitus on tulkita ja systematisoida esitutkintalaissa esitutkintaviranomaiselle säädettyä velvollisuutta esitutkinnan toimittamiseen. Tutkielma sisältää myös oikeusteoreettisen osuuden, joka käsittelee prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa näytön arviointiin kehitettyjä metodeja. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pääasiassa lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, kotimaisesta ja ulkomaisesta prosessioikeudellisesta kirjallisuudesta, ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuista sekä viranomaisten ohjeista.
Tutkielmassa havaitaan, että lainsäädäntö mahdollistaa esitutkintakynnyksen hyvinkin laajan määrittelyn, joka toteutuu myös käytännössä. Lisäksi esitutkintakynnyksen määrittämisen ja varsinaisen esitutkinnan aloittamiseen liittyvän prosessinvalinnan välinen ero ei kaikissa tapauksissa näytä olevan päätöksentekijälle selvää. Tällä on vaikutusta perustelujen selkeyden, ratkaisun kontrolloitavuuden sekä asianomistajan syyteoikeuden arvioinnin suhteen. Tutkielmassa todetaan lisäksi, että tiettyjä näytön arviointiin kehitettyjä metodeja voidaan hyödyntää esitutkinnan aloittamisharkinnassa. Tutkielmassa esitetään myös de lege ferenda- tyyppisesti vaihtoehtoja esitutkintakynnyksen nostamiselle.