Kirjoittajan asennoitumisen osoittaminen osana akateemista suomea

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kirjoittajan asennoitumisen osoittamista suomenkielisessä tieteellisessä tekstissä. Vertailen tutkimuksessani humanistisen ja luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan pro gradu -tutkielmia keskenään. Lähestyn asennoitumista kirjoittajan ja tekstin välisestä suhteesta käsin, jolloin tutkimukseni keskiöön nousevat asenneilmaisimet ja itsemaininnan keinot. Ne lukeutuvat keinoihin, joilla kirjoittaja voi osoittaa läsnäolonsa tekstissään ja samalla välittää asennoitumistaan myös tekstin vastaanottajalle. Analysoidessani itsemaininnan keinoja keskityn aineistoni persoonaviittauksiin, joita ovat yksikön ja monikon ensimmäisen persoonan persoonapronominit, persoonapäätteet ja possessiivisuffiksit sekä passiivi ja nollapersoona. Asetan edellä mainitut konstruktiot persoonaviittausjatkumolle, jonka avulla voidaan tarkastella, kuinka eksplisiittisesti konstruktio ilmaisee kirjoittajan asennoitumista. Asenneilmaisimien analyysissa keskityn aineistoni modaalisiin ilmauksiin, joihin lukeutuu modaaliset verbit, adverbit ja partikkelit sekä adjektiivit. Tarkastelen modaalisia ilmauksia välttämättömyys-mahdollisuusjatkumon avulla, mikä ilmaisee, kuinka velvoittavaa konstruktion ilmaisema asiantila on.

Tutkimusaineistoni koostuu humanistisen ja luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan pro gradu -tutkielmista, jotka ovat osa Turun yliopistossa kerättyä Akateeminen suomi -korpusta (LAS1). Tutkimusmenetelmäni on korpuspohjainen. Tutkimukseni edustaa sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Vertailen tiedekuntia keskenään tarkastelemieni konstruktioiden suhteellisten frekvenssien avulla. Nostan tutkimuksessani esille 4–5 tyypillisintä esiintymää kustakin persoonaviittauskonstruktiosta. Modaalisten ilmausten osalta tarkastelen esiintymiä, joiden frekvenssierot tiedekunnittain ovat huomattavia. Lisäksi tarkastelen tilastollisen analyysin avulla tiedekuntien välisten erojen merkitsevyyttä.

Tutkimukseni osoittaa, että humanistisen tiedekunnan pro gradu -tutkielmissa käytetään enemmän suoria henkilöviittauksia kirjoittajan asennoitumisen ilmaisemissa kuin luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnassa. Sen sijaan epäsuoria henkilöviittauksia eli passiivia ja nollapersoonaa esiintyy enemmän kyseisessä käyttökontekstissa luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan pro gradu -tutkielmissa. Huomionarvoista kuitenkin on, että epäsuoria henkilöviittauksia käytetään molemmissa tiedekunnissa enemmän kuin suoria henkilöviittauksia. Asenneilmaisimista modaaliset verbit ovat molemmissa tiedekunnissa eniten käytettyjä modaalisia ilmauksia. Tiedekuntakohtaisessa vertailussa modaalisia verbejä ja adjektiiveja käytetään enemmän luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan tutkielmissa. Sen sijaan modaalisia adverbeja ja partikkeleita käytetään enemmän asenneilmaisimina humanistisen tiedekunnan tutkielmissa. Molemmissa tiedekunnissa on yleisempää ilmaista mahdollisuutta kuin välttämättömyyttä asenneilmaisimien avulla.

Saamieni tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että tiedekuntakohtaisiin eroihin vaikuttaa osittain tiedekunnan sisäiset käytännöt ja akateemisen diskurssin juurtuneet konventiot. Molempien tiedekuntien pro gradu -tutkielmien kirjoittajat noudattavatkin pääsääntöisesti asennoitumisen ilmaisemisessa akateemisen diskurssin ja oman tiedeyhteisönsä konventioita tarkasteltujen konstruktioiden osalta. Tutkimukseni tulokset osoittavat myös, että kirjoittajan asennoituminen on merkittävä osa tieteellistä diskurssia ja sen konventioita.