Lapsena vanhempien kulttuurin ulkopuolella asumisen ja paluumuuton heijastuminen aikuisuuteen
Yrjö-Koskinen, Sini-Vuokko (2020-09-29)
Lapsena vanhempien kulttuurin ulkopuolella asumisen ja paluumuuton heijastuminen aikuisuuteen
(29.09.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102287445
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102287445
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten suomalaisten tilapäinen asuminen ulkomailla ja paluumuutto lapsuudessa heijastuvat heidän elämäänsä aikuisuudessa. Aikaisemmin tätä aihetta on tutkittu Suomessa vain vähän. Tutkimus nojautuu fenomenologiseen ihmiskäsitykseen. Aihetta lähestyttiin kulttuurintutkimuksen ja sosiaalipsykologian näkökulmista.
Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa Suomessa asuvaa suomalaista aikuista, jotka olivat viettäneet merkittävän osan kehitysvuosistaan ulkomailla vanhemman työn vuoksi ja palanneet Suomeen kouluikäisenä. Haastateltavien ikä vaihteli 25 ja 61 vuoden välillä (mediaani 57 vuotta). Lapsuuden kulttuurienvälisissä siirtymiskokemuksissa oli paljon vaihtelua. Haastateltavat olivat asuneet ulkomailla 3–11 vuotta (mediaani 6,5 vuotta) ennen täysi-ikäisyyttä. Heistä neljä oli asunut Suomen lisäksi yhdessä ja neljä useammassa maassa.
Paluumuutto muodostui suurimmalle osalle tutkimukseen osallistuneista hyvin haastavaksi vaiheeksi heidän elämässään. Ulkomailla asumisen ja paluumuuton vaikutukset ulottuivat kaikilla haastateltavilla aikuisuuteen, vaikkakin eri tavoin. Kaikkien mielestä lapsuuden muuttokokemukset olivat vaikuttaneet heidän identiteettinsä muodostumiseen, ja lähes kaikki kokivat yhä eroavansa muista suomalaisista ulkomaankokemustensa vuoksi. Pari tutkimukseen osallistunutta koki olevansa Suomessa vain jossain määrin ”kotona”, ja yksi ei ollut kotonaan Suomessa sen enempää kuin muuallakaan. Lapsuuden muuttokokemukset olivat myös vaikuttaneet aikuisiällä ystävyyssuhteisiin, parinvalintaan ja ammatin- ja uravalintaan. Joillakin haastateltavilla, joilla ulkomailla asuminen ja paluumuutto olivat aiheuttaneet lapsuudessa turvattomuutta, turvattomuuden tunne vaivasi vielä aikuisiälläkin.
Paluumuuttoon liittyneistä haasteista huolimatta useimmat haastateltavat suhtautuivat haastatteluhetkellä liikkuvaan lapsuuteensa myönteisesti. He arvostivat ulkomailla hankittua hyvää kielitaitoa ja avarakatseisuuttaan. Haastateltavien elämäntyytyväisyys oli varsin hyvä ja kaikki viihtyivät Suomessa. Tulokset vastaavat pitkälti niitä tuloksia, joita on saatu muissa maissa tätä ilmiötä koskevissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen valossa sillä, että asuu lapsuudessa tilapäisesti ulkomailla voi olla laaja-alaisia pitkäaikaisvaikutuksia myös suomalaisessa kontekstissa.
Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa Suomessa asuvaa suomalaista aikuista, jotka olivat viettäneet merkittävän osan kehitysvuosistaan ulkomailla vanhemman työn vuoksi ja palanneet Suomeen kouluikäisenä. Haastateltavien ikä vaihteli 25 ja 61 vuoden välillä (mediaani 57 vuotta). Lapsuuden kulttuurienvälisissä siirtymiskokemuksissa oli paljon vaihtelua. Haastateltavat olivat asuneet ulkomailla 3–11 vuotta (mediaani 6,5 vuotta) ennen täysi-ikäisyyttä. Heistä neljä oli asunut Suomen lisäksi yhdessä ja neljä useammassa maassa.
Paluumuutto muodostui suurimmalle osalle tutkimukseen osallistuneista hyvin haastavaksi vaiheeksi heidän elämässään. Ulkomailla asumisen ja paluumuuton vaikutukset ulottuivat kaikilla haastateltavilla aikuisuuteen, vaikkakin eri tavoin. Kaikkien mielestä lapsuuden muuttokokemukset olivat vaikuttaneet heidän identiteettinsä muodostumiseen, ja lähes kaikki kokivat yhä eroavansa muista suomalaisista ulkomaankokemustensa vuoksi. Pari tutkimukseen osallistunutta koki olevansa Suomessa vain jossain määrin ”kotona”, ja yksi ei ollut kotonaan Suomessa sen enempää kuin muuallakaan. Lapsuuden muuttokokemukset olivat myös vaikuttaneet aikuisiällä ystävyyssuhteisiin, parinvalintaan ja ammatin- ja uravalintaan. Joillakin haastateltavilla, joilla ulkomailla asuminen ja paluumuutto olivat aiheuttaneet lapsuudessa turvattomuutta, turvattomuuden tunne vaivasi vielä aikuisiälläkin.
Paluumuuttoon liittyneistä haasteista huolimatta useimmat haastateltavat suhtautuivat haastatteluhetkellä liikkuvaan lapsuuteensa myönteisesti. He arvostivat ulkomailla hankittua hyvää kielitaitoa ja avarakatseisuuttaan. Haastateltavien elämäntyytyväisyys oli varsin hyvä ja kaikki viihtyivät Suomessa. Tulokset vastaavat pitkälti niitä tuloksia, joita on saatu muissa maissa tätä ilmiötä koskevissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen valossa sillä, että asuu lapsuudessa tilapäisesti ulkomailla voi olla laaja-alaisia pitkäaikaisvaikutuksia myös suomalaisessa kontekstissa.