Stressi ja uni keski- ja loppuraskaudessa riskiryhmän odottajilla
Lankinen, Elisa (2020-10-07)
Stressi ja uni keski- ja loppuraskaudessa riskiryhmän odottajilla
Lankinen, Elisa
(07.10.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102687832
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102687832
Tiivistelmä
Aiemman raskauden keskenmeno ja ennenaikainen synnytys lisäävät niiden todennäköisyyttä sekä haavoittuvuuden tuntemuksia ja stressiä seuraavissa raskauksissa. Myöhäisen keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen kokeneiden odottajien stressitason ja unen yhteyksiä on tutkittu vähän, joten kohderyhmien tutkiminen on perusteltua. Tämä pro gradu tutkielma on korrelatiivinen kuvaileva seurantatutkimus, jonka tarkoituksena on kuvata kymmenen riskiryhmän odottajan stressitason, unen laadun ja määrän, laadun muutoksia ja yhteyksiä raskauden edetessä. Tavoitteena on tuottaa tietoa raskauden ajan hoitotyöhön. Otoksena (n=10) oli odottajat, joilla oli taustalla aiemman raskauden ennenaikainen synnytys tai myöhäinen keskenmeno. Sisäänottokriteereinä oli aineiston keruuseen soveltuva älylaite, riittävä suomen kielen taito, täysi-ikäisyys sekä tutkimuksen aloitus ennen 16. raskausviikkoa. Aineisto kerättiin älykellon ja älypuhelin sovelluksen kautta. Analyysi tehtiin SPSS-ohjelman avulla. Unen laatu heikentyi tutkittavilla raskauden edetessä ja muuttui merkitsevästi huonommaksi verrattaessa raskautta edeltävää unen laatua tutkimuksen aloitushetken (p=0,037), keskiraskauden (p=0,005) ja loppuraskauden (p=0,008) unen laatuun. Yöunen määrä oli loppuraskaudessa 23 minuuttia vähemmän kuin keskiraskaudessa. Nukahtamisen jälkeinen hereilläoloaika lisääntyi viisi minuuttia loppuraskaudessa keskiraskauteen verrattuna, muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,037). Aiemman raskauden myöhäisen keskenmenon ja korkeampien stressitasojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (r= -0,713, p-arvo 0,021). Raskautta edeltävä unen laatu oli merkitsevästi yhteydessä loppuraskauden yöunen määrään (0,802, p=0,005). Korkeammat stressitasot olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pidempiin yöuniin ja matalammat stressitasot lyhyempiin yöuniin (r= 0,368, p< 0,000). Keskiraskauden parempi unen laatu oli yhteydessä lyhyempään nukahtamisen jälkeiseen hereilläoloaikaan keskiraskaudessa (r= -0,6315, p= 0,049) ja loppuraskaudessa (r= -0,769, p= 0,009). Tulokset tukivat aiempaa tietoa unen laadun heikkenemisestä ja määrän vähentymisestä raskauden aikana ja raskaushistorian merkityksestä seuraavan raskauden hyvinvointiin. Riskiryhmän odottajien hoitotyössä tulisi pyrkiä vaikutettavissa olevien riskitekijöiden vähentämiseen arvioimalla, seuraamalla ja tukemalla odottajia yksilöllisesti. Yksilöllisen hoitotyön toteuttamiseen voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää älyteknologian tuomia mahdollisuuksia. Miscarriages and premature births in previous pregnancies increase their likelihood in subsequent pregnancies, as well as feelings of vulnerability and stress. The links between stress levels and sleep in expectant mothers who have experienced late miscarriage and preterm birth have been little studied, hence the study of target group is necessary. This master’s thesis is a correlative descriptive follow-up study. Purpose of the study was to describe changes and associations in the amount and quality of sleep, and stress level during pregnancy in risk groups expectants. The aim is to provide information for nursing work. The sample (n = 10) consisted of expectants with a background of premature birth or late miscarriage in a previous pregnancy. The admission criteria were an intelligent device suitable for data collection, sufficient Finnish language skills, adulthood, and possibility to start the study before the 16th week of pregnancy. The data was collected through a smartwatch and the application installed on the smartphone. The analysis was performed using SPSS software. The quality of sleep decline as the pregnancy progressed and became statistically significantly worse when comparing the quality of pre-pregnancy sleep with the quality of sleep at baseline (p = 0.037), middle pregnancy (p = 0.005) and late pregnancy (p = 0.008). The amount of night sleep was 23 minutes less in late pregnancy than in middle pregnancy. The wake-up time after falling asleep increased by approximately 5 minutes in the late pregnancy compared to the middle pregnancy, the change was statistically significant (p=0,037). There was a statistically significant association between late miscarriage history and higher stress levels (r = -0.713, p-value 0.021). Pre-pregnancy sleep quality was significantly associated with the amount of nocturnal sleep in late pregnancy (0.802, p = 0.005). Higher stress levels were statistically significantly associated with longer night's sleep and lower stress levels with shorter night's sleep (r = 0.368, p <0.000). Better sleep quality in middle pregnancy was associated with shorter waking hours after falling asleep in middle pregnancy (r = -0.6315, p = 0.049) and in late pregnancy (r = -0.769, p = 0.009). The results supported previous study results on the decline in sleep quality and amount towards the end of pregnancy and compared to the pre-pregnancy period, as well as the importance of pregnancy history for the well-being of the subsequent pregnancy. Nursing work for risk group expectants should aim to reduce influential risk factors by assessing, monitoring, and supporting expectants individually. In the future, the possibilities brought by intelligent technology could be utilized for the individual nursing work.