"Ellemme nyt ryhdy toimiin, tasa-arvoon perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa." : Huoltosuhdeongelman käsittely ja hyvinvointivaltiotyyppinäkemykset eduskunnan täysistuntokeskusteluissa Kataisen ja Sipilän hallituskausilla
Jokela, Justus (2020-02-28)
"Ellemme nyt ryhdy toimiin, tasa-arvoon perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaa." : Huoltosuhdeongelman käsittely ja hyvinvointivaltiotyyppinäkemykset eduskunnan täysistuntokeskusteluissa Kataisen ja Sipilän hallituskausilla
(28.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102888661
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102888661
Tiivistelmä
Tutkielmassa muodostetaan Suomen eduskunnassa käytyjen täysistuntopuheenvuorojen, kirjallisuuden ja eri valtioissa toteutettujen toimenpiteiden perusteella seitsemän huoltosuhdeongelman ratkaisuvaihtoehtokategoriaa. Nämä kategoriat toimivat kehyksenä, jonka avulla tutkitaan puolueiden suhtautumista huoltosuhdeongelmaan ja niiden hyvinvointivaltiotyyppinäkemyksiä. Tähän sovelletaan David Levi-Faurin polymorfista hyvinvointivaltiotyypittelyä, jossa erotellaan ja määritellään erilaisia hyvinvointivaltiotyyppejä niiden ominaisuuksien mukaan.
Pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu Kataisen ja Sipilän hallituskausien ensimmäisten vuosien täysistuntopuheenvuoroista, joissa käsitellään huoltosuhdetta. Tärkeimpänä tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä, jonka avulla kategorisointi tapahtuu ja joka mahdollistaa teoriaohjautuvan hyvinvointivaltiotyyppianalyysin.
Tutkielman tulokset osoittavat, että hallituspuolueet tukivat ratkaisuina huoltosuhdeongelmaan pääsääntöisesti taloutta vahvistavia ja työllisyyttä lisääviä toimia, niiden ideologisista taustoista riippumatta. Vaikka opposition nostot ovatkin hallituspuolueiden esittämiä vaihtoehtoja moninaisempia, muita keinoja nousee esille suhteellisen vähän ja esimerkiksi automatisaation, robotisaation ja digitalisaation vaikutuksia ja mahdollisuuksia ei nosteta keskusteluun kertaakaan. Hallituskaudet eroavat toisistaan eniten siinä, että Kataisen kaudella huoltosuhdetta käsitellään merkittävästi Sipilän kautta enemmän. Toinen huomattava ero on maahanmuuton painoarvon kasvaminen Sipilän kaudella.
Hyvinvointivaltiotyyppianalyysissa arvioidaan eri puolueita niiden esittämien ratkaisuvaihtoehtojen kaupallistavien ja epäkaupallistavien ominaisuuksien mukaan. Tulosten perusteella kaikki puolueet kannattivat huoltosuhdeongelman ratkaisussa sääntelyä kaupallistavia toimia epäkaupallistavia enemmän. Eniten sääntelyn kaupallistamisen puolesta olivat analyysin tulosten perusteella kokoomus ja SDP. Tulonsiirtoihin liittyviä toimenpiteitä esitettiin vähän, ja sen suhteen puolueet eivät juuri eronneet toisistaan. Kaikki puolueet sijoittuvat Levi-Faurin polymorfisessa hyvinvointivaltiokentässä ”oikealle” eli neoliberaalin hyvinvointivaltion tai paternalistisen hyvinvointivaltion alle.
Tutkielma osoittaa huoltosuhdekeskustelun yksipuolisuuden eduskunnan täysistuntokeskusteluissa ja suosittaa moninaisempaa keskustelua ja rohkeampaa ongelmanratkaisua huoltosuhteeseen liittyen.
Pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu Kataisen ja Sipilän hallituskausien ensimmäisten vuosien täysistuntopuheenvuoroista, joissa käsitellään huoltosuhdetta. Tärkeimpänä tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä, jonka avulla kategorisointi tapahtuu ja joka mahdollistaa teoriaohjautuvan hyvinvointivaltiotyyppianalyysin.
Tutkielman tulokset osoittavat, että hallituspuolueet tukivat ratkaisuina huoltosuhdeongelmaan pääsääntöisesti taloutta vahvistavia ja työllisyyttä lisääviä toimia, niiden ideologisista taustoista riippumatta. Vaikka opposition nostot ovatkin hallituspuolueiden esittämiä vaihtoehtoja moninaisempia, muita keinoja nousee esille suhteellisen vähän ja esimerkiksi automatisaation, robotisaation ja digitalisaation vaikutuksia ja mahdollisuuksia ei nosteta keskusteluun kertaakaan. Hallituskaudet eroavat toisistaan eniten siinä, että Kataisen kaudella huoltosuhdetta käsitellään merkittävästi Sipilän kautta enemmän. Toinen huomattava ero on maahanmuuton painoarvon kasvaminen Sipilän kaudella.
Hyvinvointivaltiotyyppianalyysissa arvioidaan eri puolueita niiden esittämien ratkaisuvaihtoehtojen kaupallistavien ja epäkaupallistavien ominaisuuksien mukaan. Tulosten perusteella kaikki puolueet kannattivat huoltosuhdeongelman ratkaisussa sääntelyä kaupallistavia toimia epäkaupallistavia enemmän. Eniten sääntelyn kaupallistamisen puolesta olivat analyysin tulosten perusteella kokoomus ja SDP. Tulonsiirtoihin liittyviä toimenpiteitä esitettiin vähän, ja sen suhteen puolueet eivät juuri eronneet toisistaan. Kaikki puolueet sijoittuvat Levi-Faurin polymorfisessa hyvinvointivaltiokentässä ”oikealle” eli neoliberaalin hyvinvointivaltion tai paternalistisen hyvinvointivaltion alle.
Tutkielma osoittaa huoltosuhdekeskustelun yksipuolisuuden eduskunnan täysistuntokeskusteluissa ja suosittaa moninaisempaa keskustelua ja rohkeampaa ongelmanratkaisua huoltosuhteeseen liittyen.