Inhimillisen pääoman suorituskykyvaikutuksen mittaaminen ja analysointi : Tapaustutkimus
Huhtala, Santtu (2020-10-01)
Inhimillisen pääoman suorituskykyvaikutuksen mittaaminen ja analysointi : Tapaustutkimus
(01.10.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102687738
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102687738
Tiivistelmä
Inhimillisellä pääomalla nähdään olevan merkittävä vaikutus organisaation kilpailukykyyn ja suorituskykyyn.
Inhimillistä pääomaa pidetäänkin yhtenä organisaation tärkeimpänä, ellei jopa kaikkein tärkeimpänä voimavarana. Inhimillinen pääoma on ollut suuressa määrin esillä kirjallisuudessa, käytännön toimijoiden puheissa, mediassa ja konsulttikirjallisuudessa.
Inhimillisen pääoman käsite on esillä olosta huolimatta jäänyt epämääräiseksi, vaikkakin tietyt ydinominaisuudet ovat havaittavissa eri määritelmissä. Sekaannusta inhimillisen pääoman käsitteeseen tuo osittain aineettoman pääoman käsite, jonka alle inhimillinen pääoma lukeutuu.
Vaikka inhimillisellä pääomalla sanotaan olevan vaikutusta organisaation suorituskykyyn, tuntuu edelleen olevan epäselvää, miten inhimillinen pääoma suorituskykyyn vaikuttaa. Inhimillisen pääoman ja suorituskyvyn välistä suhdetta kutsutaan henkilöstövoimavarojen mustaksi laatikoksi. Samalla inhimillisen pääoman mittaaminen ja erityisesti sen vaikutuksen mittaaminen koetaan haastavaksi.
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoitus on kasvattaa ymmärrystä inhimillisen pääoman vaikutuksesta organisaation suorituskykyyn tutkimalla, miten inhimillisen pääoman suorituskykyvaikutusta mitataan ja analysoidaan sisäisen laskentatoimen näkökulmasta sekä millaisia haasteita vaikutuksen mittaamiseen ja analysointiin liittyy. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi tutkimuksessa syvennytään tarkastelemaan suuren finanssialan toimijan toimintoja. Kohdeyrityksen osalta keskitytään sen puhelinkeskuksissa toimiviin yksiköihin.
Tutkimuksessa havaitaan, että inhimillisen pääoman suorituskykyvaikutuksen mittaaminen perustuu pitkälti mittareiden strategiakytkentään ja kokemusperäisiin sekä loogisiin näkemyksiin syy-seuraussuhteista inhimillisen pääoman ja suorituskyvyn välillä. Lisäksi inhimillisen pääoman vaikutusta analysoidaan käänteisesti, eli suorituskyvylle etsitään syitä inhimillisen pääoman tekijöistä. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että suorituskyvyn mittareiden nähdään jo itsessään toimivan välillisesti inhimillisen pääoman mittareina.
Haasteita vaikutuksen mittaamiseen aiheuttavat ensisijaisesti muut kontekstisidonnaiset
tekijät, aikaviive inhimillisen pääoman muutoksen ja suorituskyvyn välillä sekä itse inhimillisen pääoman mittaaminen.
Inhimillistä pääomaa pidetäänkin yhtenä organisaation tärkeimpänä, ellei jopa kaikkein tärkeimpänä voimavarana. Inhimillinen pääoma on ollut suuressa määrin esillä kirjallisuudessa, käytännön toimijoiden puheissa, mediassa ja konsulttikirjallisuudessa.
Inhimillisen pääoman käsite on esillä olosta huolimatta jäänyt epämääräiseksi, vaikkakin tietyt ydinominaisuudet ovat havaittavissa eri määritelmissä. Sekaannusta inhimillisen pääoman käsitteeseen tuo osittain aineettoman pääoman käsite, jonka alle inhimillinen pääoma lukeutuu.
Vaikka inhimillisellä pääomalla sanotaan olevan vaikutusta organisaation suorituskykyyn, tuntuu edelleen olevan epäselvää, miten inhimillinen pääoma suorituskykyyn vaikuttaa. Inhimillisen pääoman ja suorituskyvyn välistä suhdetta kutsutaan henkilöstövoimavarojen mustaksi laatikoksi. Samalla inhimillisen pääoman mittaaminen ja erityisesti sen vaikutuksen mittaaminen koetaan haastavaksi.
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoitus on kasvattaa ymmärrystä inhimillisen pääoman vaikutuksesta organisaation suorituskykyyn tutkimalla, miten inhimillisen pääoman suorituskykyvaikutusta mitataan ja analysoidaan sisäisen laskentatoimen näkökulmasta sekä millaisia haasteita vaikutuksen mittaamiseen ja analysointiin liittyy. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi tutkimuksessa syvennytään tarkastelemaan suuren finanssialan toimijan toimintoja. Kohdeyrityksen osalta keskitytään sen puhelinkeskuksissa toimiviin yksiköihin.
Tutkimuksessa havaitaan, että inhimillisen pääoman suorituskykyvaikutuksen mittaaminen perustuu pitkälti mittareiden strategiakytkentään ja kokemusperäisiin sekä loogisiin näkemyksiin syy-seuraussuhteista inhimillisen pääoman ja suorituskyvyn välillä. Lisäksi inhimillisen pääoman vaikutusta analysoidaan käänteisesti, eli suorituskyvylle etsitään syitä inhimillisen pääoman tekijöistä. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että suorituskyvyn mittareiden nähdään jo itsessään toimivan välillisesti inhimillisen pääoman mittareina.
Haasteita vaikutuksen mittaamiseen aiheuttavat ensisijaisesti muut kontekstisidonnaiset
tekijät, aikaviive inhimillisen pääoman muutoksen ja suorituskyvyn välillä sekä itse inhimillisen pääoman mittaaminen.