Ne bis in idem ja rikosperusteinen ammatinharjoittamiskielto
Ryymin, Elina (2020-10-27)
Ne bis in idem ja rikosperusteinen ammatinharjoittamiskielto
Ryymin, Elina
(27.10.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110689583
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110689583
Tiivistelmä
Prosessilajien välillä soveltuvaa ne bis in idem -periaatetta on tutkittu oikeustieteessä lähinnä vain taloudellisten hallinnollisten seuraamusten näkökulmasta. Sen tähden tässä tutkielmassa pyritään laajentamaan keskustelua pohtimalla, soveltuuko ne bis in idem rikosperusteiseen ammatinharjoittamiskieltoon. Tarkastelussa on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) eli ammattihenkilölain 27 §:n 1 momentti (262/2015). Sen nojalla terveydenhuollon ammattihenkilöltä voidaan poistaa ammatinharjoittamisoikeus lopullisesti. Edellytyksenä on ammattitoiminnassa tehty rikos, josta tuomitaan vankeusrangaistus. Lisäksi edellytetään, että rikokseen liittyvien, erittäin raskauttavien asianhaarojen perusteella ammattihenkilön ei voida enää katsoa olevan häneltä vaaditun luottamuksen arvoinen.
Tutkimusmenetelmänä on perinteisen lainopin lisäksi lainkriittinen näkökulma. Laintulkinnassa on käytetty erityisesti sanamuodon mukaista sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa. Keskeisimpänä aineistona on käytetty EIT:n oikeustapausten lisäksi oikeuskirjallisuutta, eritoten Dan Heleniuksen erinomaista ne bis in idem -yleisesitystä ”Ne bis in idem i den finska och europeiska straffprocessrätten”. Myös lain esitöillä on tärkeä merkitys lähdeaineistona.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rikosperusteinen ammatinharjoittamiskielto on mahdollista rinnastaa luonteeltaan rangaistusluonteiseksi seuraamukseksi. Ammattihenkilölain 27.1 § ei ohjaa arvioimaan henkilön soveltuvuutta alalleen. Sen sijaan sekä seuraamusharkinta että ammattihenkilön luotettavuusarviointi on sidottu rikokseen liittyvien asianhaarojen raskauttavuusarviointiin. Lainsäätäjän tarkoitus on kuitenkin ollut potilasturvallisuuden suojeleminen. Lisäksi vastaavanlaisilla säännöksillä pyritään yleensä varjelemaan kansalaisten luottamusta tiettyä ammattikuntaa tai toimialaa kohtaan. Näin ollen täysin varauksetta ei voida väittää, että lopullinen ammatinharjoittamiskielto rikkoisi ne bis in idem -periaatetta. Voidaan silti katsoa, että rikosperusteisissa hallinnollisissa turvaamistoimissa liian tiivis kytkös rikosoikeudenkäyntiin tulisi katkaista, jos seuraamus ei perustu suoraan tuomioon. Tämä olisi ainakin oikeusturvan kannalta kestävämpi ratkaisu. Hallinnollisen seuraamusharkinnan tulisi perustua olennaisilta osiltaan ammatillisen sopivuuden tai vastaisuudessa aiheutuvan potentiaalisen vaaran arviointiin eikä rikokseen. Muutoin lienee syytä harkita rikosprosessin syytetyn vähimmäissuojan ulottamista rikosperusteiseen hallinnolliseen menettelyyn.
Tutkimusmenetelmänä on perinteisen lainopin lisäksi lainkriittinen näkökulma. Laintulkinnassa on käytetty erityisesti sanamuodon mukaista sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa. Keskeisimpänä aineistona on käytetty EIT:n oikeustapausten lisäksi oikeuskirjallisuutta, eritoten Dan Heleniuksen erinomaista ne bis in idem -yleisesitystä ”Ne bis in idem i den finska och europeiska straffprocessrätten”. Myös lain esitöillä on tärkeä merkitys lähdeaineistona.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rikosperusteinen ammatinharjoittamiskielto on mahdollista rinnastaa luonteeltaan rangaistusluonteiseksi seuraamukseksi. Ammattihenkilölain 27.1 § ei ohjaa arvioimaan henkilön soveltuvuutta alalleen. Sen sijaan sekä seuraamusharkinta että ammattihenkilön luotettavuusarviointi on sidottu rikokseen liittyvien asianhaarojen raskauttavuusarviointiin. Lainsäätäjän tarkoitus on kuitenkin ollut potilasturvallisuuden suojeleminen. Lisäksi vastaavanlaisilla säännöksillä pyritään yleensä varjelemaan kansalaisten luottamusta tiettyä ammattikuntaa tai toimialaa kohtaan. Näin ollen täysin varauksetta ei voida väittää, että lopullinen ammatinharjoittamiskielto rikkoisi ne bis in idem -periaatetta. Voidaan silti katsoa, että rikosperusteisissa hallinnollisissa turvaamistoimissa liian tiivis kytkös rikosoikeudenkäyntiin tulisi katkaista, jos seuraamus ei perustu suoraan tuomioon. Tämä olisi ainakin oikeusturvan kannalta kestävämpi ratkaisu. Hallinnollisen seuraamusharkinnan tulisi perustua olennaisilta osiltaan ammatillisen sopivuuden tai vastaisuudessa aiheutuvan potentiaalisen vaaran arviointiin eikä rikokseen. Muutoin lienee syytä harkita rikosprosessin syytetyn vähimmäissuojan ulottamista rikosperusteiseen hallinnolliseen menettelyyn.