Velkainen aviopuoliso ja aviovarallisuus

Abstract

Avioliittolainsäädäntö perustuu omistuksen ja velkojen erillisyyden periaatteille, mutta aviovarallisuusjärjestelmä ja yhteistaloudessa eläminen voivat tästä huolimatta tietyissä tilanteissa aiheuttaa taloudellisen riskin, jos toinen puolisoista velkaantuu huomattavasti. Tutkielmassa käsitellään ensin aviovarallisuuslainsäädännön perusteita ja sen jälkeen erilaisia tilanteita, joissa puolison velkaantuneisuus voi käytännössä johtaa siihen, että varakkaampi puoliso menettää omaisuuttaan velallispuolison velkojille. Tutkin myös, millaisia mahdollisuuksia niin avioliittolaki kuin yleinen varallisuusoikeudellinen lainsäädäntö antaa omaisuuden suojaamiseksi puolison velkojien vaateilta.

Ensimmäinen tutkielmassa tarkasteltava tilanne on ositus velkaantuneen puolison kanssa. Avioliittolaki mahdollistaa toisen puolison taloudenhoidon huomioon ottamisen osituksessa jossain määrin niin vastike- kuin sovittelusäännöksillä. Toiseksi käsitellään ulosmittauksen muodostamaa riskiä puolison varallisuudelle. Vaikka sivullisen omaisuuden ulosmittaaminen on kiellettyä, voivat puolisoiden yhteisomistus sekä erityisesti epäselvät omistussuhteet johtaa myös sivullisen puolison omaisuuden ulosmittaamiseen. Tässä yhteydessä tarkastelen myös, miten avioliiton ja yhteistalouden konteksti vaikuttaa omistuksen määräytymiseen ja näytön antamiseen esineen omistajasta.

Lopuksi tarkastellaan puolison asemaa, kun toinen puoliso asetetaan konkurssiin. Konkurssivelallisen puolisoa suojataan säännöksellä AL 35.4 §:n mukaisesta ilmoituksesta sekä AL 103.2 §:n mukaisella tasinkoprivilegiin vetoamismahdollisuudella. Puolison kannalta huomioon otettavan riskin muodostaa kuitenkin takaisinsaantilainsäädäntö. Konkurssitakaisinsaantisäännöstö on laadittu velkojien suojaksi muuan muassa puolisoiden väärinkäytöksiä vastaan, mutta vilpittömässä mielessä toiminutta puolisoa kohtaan se voi osoittautua myös yllättävän ankaraksi lainsäädäntöön säädettyjen läheisyysolettamusten vuoksi.

Tutkielma on tehty oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia käyttäen, ja tutkielman lähteenä on käytetty pääasiassa kotimaista oikeuskirjallisuutta sekä lainvalmisteluaineistoa ja oikeuskäytäntöä. Tutkielman johtopäätös on, että puolisoiden taloudellisten tilanteiden poiketessa toisistaan merkittävästi, monia yhteistalouden riskejä voi pienentää paitsi tekemällä omistussuhteet selviksi hankintahetkellä, myös avioehdolla ja muilla varallisuusoikeudellisilla sopimuksilla ja asiakirjoilla.