TERVEYDENHUOLLON TUOTTAVUUSLASKENNAN HAASTEET : Teknologian laadullisten parannusten huomiointi
Valkama, Roosa (2020-11-04)
TERVEYDENHUOLLON TUOTTAVUUSLASKENNAN HAASTEET : Teknologian laadullisten parannusten huomiointi
Valkama, Roosa
(04.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111390267
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111390267
Tiivistelmä
Väestön ikääntyminen, palvelutarpeen kasvu, erisuuntainen muuttoliikenne, alueellisten erojen syventyminen ja työvoimapula haastavat Suomen terveydenhuoltojärjestelmän. Nykyisen kehityksen jatkuessa yhä suurempi kysymys on se, miten kysynnän kasvuun vastataan käytössä olevilla resursseilla niin, että pidemmän aikavälin kestävyys voidaan turvata julkisessa taloudessa. Julkisten palveluiden tuottavuuskehitys on noussut yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi, sillä tuottavuudenkasvulla uskotaan voivan hillitä terveydenhuollon kustannuspaineita ja turvata tulevaisuuden palvelutarve.
Terveydenhuollon tuottavuuden kasvu parantaa sen suorituskykyä. Tuottavuus viittaa tuotoksen ja panoksen väliseen suhteeseen, ja sitä syntyy tuotannontekijöiden optimaalisesta yhdistelemisestä tuotantoteknologian avulla, kun samalla tai alhaisemmalla panosmäärällä tuotetaan määrällisesti enemmän tai laadukkaampia hyödykkeitä. Tuottavuutta korostetaan jo taloustieteen kasvuteorioista asti pidemmän aikavälin talouskasvun tärkeimpänä tekijä, ja sen merkittävimpänä lähteenä pidetään teknologiaa, joka on myös keskiössä terveydenhuollon haasteiden selättämiseksi. Terveysteknologia lupaa uusia tuotannonjärjestämistapoja ja laadukkaampia tuotoksia, joilla uskotaan olevan merkittävä potentiaali terveydenhuollon ylikuormituksen helpottamiseksi ja uudenlaisen palvelutarpeen huomioimiseksi. Nykyisten resurssien puitteissa ei ole riittäviä voimavaroja vastata kasvaviin ja muuttuneisiin palvelutarpeisiin.
Terveysteknologian tuottavuushyötyjen osoittaminen ei julkisten terveyspalveluiden osalta ole kuitenkaan täysin suoraviivaista. Julkisten hyvinvointipalveluiden tuottavuuslaskentaan liittyy laaja ongelmakenttä, sillä palvelutuotanto on hyvin erilaista verrattuna talouden muihin sektoreihin. Tuotoksena syntyvä kohonnut terveydentila on harvoin numeerisesti mitattavissa, eikä yksityisen sektorin tavoin voida hyödyntää myynnin arvoa tai hintatietoja tuotoksen arvona, sillä julkisen terveydenhuollon tuotos on markkinatonta. Ongelmien takia terveydenhuollon tuotosta mitataan kustannuspainotettuina palvelusuoritteina, eikä mittaustapa täysin huomioi kaikkia teknologian tuotantotapoihin tai tuotokseen liittyviä laadullisia parannuksia. Terveydenhuollon tuottavuuslaskennan ongelmakenttä tarjoaa mahdollisia selityksiä, miksi terveysteknologian kaavailtu tuottavuuspotentiaali ei näyttäydy täysin edukseen tuottavuustilastoissa. Kirjallisuudessa esitetyt keinot tuotoksen uudelleenmäärittämiseksi tai laatuindikaattorien käytöstä tarjoavat vaihtoehtoisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi.
Terveydenhuollon tuottavuuden kasvu parantaa sen suorituskykyä. Tuottavuus viittaa tuotoksen ja panoksen väliseen suhteeseen, ja sitä syntyy tuotannontekijöiden optimaalisesta yhdistelemisestä tuotantoteknologian avulla, kun samalla tai alhaisemmalla panosmäärällä tuotetaan määrällisesti enemmän tai laadukkaampia hyödykkeitä. Tuottavuutta korostetaan jo taloustieteen kasvuteorioista asti pidemmän aikavälin talouskasvun tärkeimpänä tekijä, ja sen merkittävimpänä lähteenä pidetään teknologiaa, joka on myös keskiössä terveydenhuollon haasteiden selättämiseksi. Terveysteknologia lupaa uusia tuotannonjärjestämistapoja ja laadukkaampia tuotoksia, joilla uskotaan olevan merkittävä potentiaali terveydenhuollon ylikuormituksen helpottamiseksi ja uudenlaisen palvelutarpeen huomioimiseksi. Nykyisten resurssien puitteissa ei ole riittäviä voimavaroja vastata kasvaviin ja muuttuneisiin palvelutarpeisiin.
Terveysteknologian tuottavuushyötyjen osoittaminen ei julkisten terveyspalveluiden osalta ole kuitenkaan täysin suoraviivaista. Julkisten hyvinvointipalveluiden tuottavuuslaskentaan liittyy laaja ongelmakenttä, sillä palvelutuotanto on hyvin erilaista verrattuna talouden muihin sektoreihin. Tuotoksena syntyvä kohonnut terveydentila on harvoin numeerisesti mitattavissa, eikä yksityisen sektorin tavoin voida hyödyntää myynnin arvoa tai hintatietoja tuotoksen arvona, sillä julkisen terveydenhuollon tuotos on markkinatonta. Ongelmien takia terveydenhuollon tuotosta mitataan kustannuspainotettuina palvelusuoritteina, eikä mittaustapa täysin huomioi kaikkia teknologian tuotantotapoihin tai tuotokseen liittyviä laadullisia parannuksia. Terveydenhuollon tuottavuuslaskennan ongelmakenttä tarjoaa mahdollisia selityksiä, miksi terveysteknologian kaavailtu tuottavuuspotentiaali ei näyttäydy täysin edukseen tuottavuustilastoissa. Kirjallisuudessa esitetyt keinot tuotoksen uudelleenmäärittämiseksi tai laatuindikaattorien käytöstä tarjoavat vaihtoehtoisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi.