Saksan an-prepositioilmausten suomenkieliset käännösvastineet ajan ja paikan ilmauksissa
Kreivilä, Mira (2020-10-22)
Saksan an-prepositioilmausten suomenkieliset käännösvastineet ajan ja paikan ilmauksissa
Kreivilä, Mira
(22.10.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111690513
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111690513
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -työssäni saksan an-prepositioilmausten kääntymistä suomen kieleen ajan ja paikan ilmauksissa. Aineslähteinä tutkimuksessa olivat Jenny Erpenbeckin romaani ”Gehen, ging, gegangen” (2015) ja sen suomennos ”Mennä, meni, mennyt” (2019, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen). Aineistossa oli 268 an-preposition sisältävää ajan tai paikan ilmausta.
Tutkimuksessa tarkastelin, millaisia käännösvastineita ajan ja paikan ilmausten sisältäneiden an-ilmausten käännösvastineet saivat. Ajanilmauksia oli niukasti enemmän kuin paikanilmauksia, ja niiden käännösvastineissa korostuivat viikonpäiväilmaukset ja vuorokaudenajat. Yleisimpiä sijamuotoja näiden ilmausten käännösvastineissa olivat essiivi ja adessiivi. Essiiviä esiintyi viikonpäivien yhteydessä ja adessiivia vuorokaudenaikojen yhteydessä. Paikanilmauksissa oli selkeästi enemmän jossakin olemista ilmaisevia lausekkeita kuin jonnekin siirtymistä ilmaisevia. Kun Saksassa ilmaistaan liikkumista johonkin sijaintiin, käytetään yleensä akkusatiivia. Kun ollaan jossain sijainnissa, sijamuoto on datiivi. Jossakin sijaitsemista ilmaisevia ilmauksia aineistossa ja niin ikään käännösvastineissa oli huomattavasti enemmän kuin sijaintiin siirtymistä ilmaisevia ilmauksia. Käännösvastineiden sijamuodoissa oli enemmän variaatiota kuin ajanilmausten käännösvastineiden sijoissa. Paikanilmausten käännösvastineiden sijoissa esiintyi taajaan adessiivia, inessiiviä ja illatiivia. Yleisin adpositiorakenne käännösvastineissa oli ääressä-adposition sisältänyt ilmaus. Yksi keskeinen havainto aineiston pohjalta oli, että an-prepositio ilmaisee jonkin lähellä sijaitsemista eikä ota kantaa suoraan siihen, missä kohde tarkalleen ottaen sijaitsee. Tätä havainnollisti se, että an-prepositio oli saanut käännösvastineeksi sekä vastineen edessä että takana.
Tutkimuksessa tarkastelin, millaisia käännösvastineita ajan ja paikan ilmausten sisältäneiden an-ilmausten käännösvastineet saivat. Ajanilmauksia oli niukasti enemmän kuin paikanilmauksia, ja niiden käännösvastineissa korostuivat viikonpäiväilmaukset ja vuorokaudenajat. Yleisimpiä sijamuotoja näiden ilmausten käännösvastineissa olivat essiivi ja adessiivi. Essiiviä esiintyi viikonpäivien yhteydessä ja adessiivia vuorokaudenaikojen yhteydessä. Paikanilmauksissa oli selkeästi enemmän jossakin olemista ilmaisevia lausekkeita kuin jonnekin siirtymistä ilmaisevia. Kun Saksassa ilmaistaan liikkumista johonkin sijaintiin, käytetään yleensä akkusatiivia. Kun ollaan jossain sijainnissa, sijamuoto on datiivi. Jossakin sijaitsemista ilmaisevia ilmauksia aineistossa ja niin ikään käännösvastineissa oli huomattavasti enemmän kuin sijaintiin siirtymistä ilmaisevia ilmauksia. Käännösvastineiden sijamuodoissa oli enemmän variaatiota kuin ajanilmausten käännösvastineiden sijoissa. Paikanilmausten käännösvastineiden sijoissa esiintyi taajaan adessiivia, inessiiviä ja illatiivia. Yleisin adpositiorakenne käännösvastineissa oli ääressä-adposition sisältänyt ilmaus. Yksi keskeinen havainto aineiston pohjalta oli, että an-prepositio ilmaisee jonkin lähellä sijaitsemista eikä ota kantaa suoraan siihen, missä kohde tarkalleen ottaen sijaitsee. Tätä havainnollisti se, että an-prepositio oli saanut käännösvastineeksi sekä vastineen edessä että takana.