LOPULLISET TAPPIOT RAJAT YLITTÄVIÄ KONSERNIN TAPPIONTASAUKSIA JA RAJAT YLITTÄVIÄ SULAUTUMISIA KOSKEVAN OIKEUSKÄYTÄNNÖN VALOSSA
Laine, Jenni (2020-10-19)
LOPULLISET TAPPIOT RAJAT YLITTÄVIÄ KONSERNIN TAPPIONTASAUKSIA JA RAJAT YLITTÄVIÄ SULAUTUMISIA KOSKEVAN OIKEUSKÄYTÄNNÖN VALOSSA
Laine, Jenni
(19.10.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112092194
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112092194
Tiivistelmä
Tutkielma keskittyy arvioimaan lopullisten tappioiden käsitettä ja lopullisille tappioille oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen. Tutkielmassa pyritään systematisoinnin ja tulkinnan avulla löytämään vastaus siihen, milloin tappiot muodostuvat lopullisiksi unionin oikeuden edellyttämällä tavalla.
Suomessa lopulliset tappiot ovat olleet rajat ylittävissä sulautumisissa vähennyskelpoisia vuodesta 2013 lähtien korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2013:155 myötä. Rajat ylittävien konserniavustusten osalta tilanne oli kuitenkin pitkään epäselvä. Vasta huhtikuussa 2020 korkein hallinto-oikeus linjasi ensimmäisen kerran ratkaisussaan KHO 2020:36, että lopullisten tappioiden vähennyskelpoisuus tulee sallia myös rajat ylittävissä konserniavustuksissa silloin, kun konserniavustus on annettu tytäryhtiön lopullisten tappioiden kattamiseksi. Selvää on, että konserniavustusta koskevaa lainsäädäntöä tullaan muuttamaan lähitulevaisuudessa lopullisten tappioiden vähennyskelpoisuuden sallimiseksi.
Euroopan unionin tuomioistuin on asettanut lopullisille tappioille edellytyksiä useissa ratkaisuissaan. Tapauksella Marks & Spencer tuomioistuin avasi keskustelun lopullisten tappioiden vähennyskelpoisuudesta ja linjasi, että tappiot ovat lopullisia, kun ulkomainen tytäryhteisö on käyttänyt loppuun kaikki mahdollisuudet tappioiden vähentämiseksi asuinvaltiossaan joko vähentämällä tappiot aikaisempien verovuosien voitoistaan tai siirtämällä ne kolmannelle. Lisäksi edellytyksenä on, ettei tytäryhtiöllä ole mahdollisuutta käyttää tappioita tulevina verovuosina eikä myöskään kolmas taho voi ottaa tappioita huomioon tulevina verovuosina tytäryhtiön asuinvaltiossa. Tuomio jätti kuitenkin paljon kysymyksiä tappioiden lopullisuuden edellytyksistä. Myöhemmissä ratkaisuissaan unionin tuomioistuin on selkeyttänyt oikeustilaa muun muassa välillisesti omistettujen tytäryhtiöiden lopullisten tappioiden osalta, tytäryhtiön asuinvaltion lainsäädännöstä johtuvien lopullisten tappioiden osalta sekä linjannut, etteivät tappiot voi olla lopullisia, mikäli tytäryhtiö saa asuinvaltiossaan vielä tuloja edes vähäisessä määrin. Tappioiden lopullisuuden arviointi edellyttää kuitenkin EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden tuntemuksen lisäksi myös tytäryhtiön asuinvaltion lainsäädännön tuntemusta, joten tulkintakysymykset eivät tästäkään syystä varmasti lopu lopullisten tappioiden osalta vielä hetkeen.
Suomessa lopulliset tappiot ovat olleet rajat ylittävissä sulautumisissa vähennyskelpoisia vuodesta 2013 lähtien korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2013:155 myötä. Rajat ylittävien konserniavustusten osalta tilanne oli kuitenkin pitkään epäselvä. Vasta huhtikuussa 2020 korkein hallinto-oikeus linjasi ensimmäisen kerran ratkaisussaan KHO 2020:36, että lopullisten tappioiden vähennyskelpoisuus tulee sallia myös rajat ylittävissä konserniavustuksissa silloin, kun konserniavustus on annettu tytäryhtiön lopullisten tappioiden kattamiseksi. Selvää on, että konserniavustusta koskevaa lainsäädäntöä tullaan muuttamaan lähitulevaisuudessa lopullisten tappioiden vähennyskelpoisuuden sallimiseksi.
Euroopan unionin tuomioistuin on asettanut lopullisille tappioille edellytyksiä useissa ratkaisuissaan. Tapauksella Marks & Spencer tuomioistuin avasi keskustelun lopullisten tappioiden vähennyskelpoisuudesta ja linjasi, että tappiot ovat lopullisia, kun ulkomainen tytäryhteisö on käyttänyt loppuun kaikki mahdollisuudet tappioiden vähentämiseksi asuinvaltiossaan joko vähentämällä tappiot aikaisempien verovuosien voitoistaan tai siirtämällä ne kolmannelle. Lisäksi edellytyksenä on, ettei tytäryhtiöllä ole mahdollisuutta käyttää tappioita tulevina verovuosina eikä myöskään kolmas taho voi ottaa tappioita huomioon tulevina verovuosina tytäryhtiön asuinvaltiossa. Tuomio jätti kuitenkin paljon kysymyksiä tappioiden lopullisuuden edellytyksistä. Myöhemmissä ratkaisuissaan unionin tuomioistuin on selkeyttänyt oikeustilaa muun muassa välillisesti omistettujen tytäryhtiöiden lopullisten tappioiden osalta, tytäryhtiön asuinvaltion lainsäädännöstä johtuvien lopullisten tappioiden osalta sekä linjannut, etteivät tappiot voi olla lopullisia, mikäli tytäryhtiö saa asuinvaltiossaan vielä tuloja edes vähäisessä määrin. Tappioiden lopullisuuden arviointi edellyttää kuitenkin EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden tuntemuksen lisäksi myös tytäryhtiön asuinvaltion lainsäädännön tuntemusta, joten tulkintakysymykset eivät tästäkään syystä varmasti lopu lopullisten tappioiden osalta vielä hetkeen.