Abstraktien sanojen semanttinen sanasujuvuus: ikääntyneiden verrokkiaineisto ja pilottitutkimus muistisairaiden suoriutumisesta uusista tehtävistä
Luiro, Emilia (2020-11-04)
Abstraktien sanojen semanttinen sanasujuvuus: ikääntyneiden verrokkiaineisto ja pilottitutkimus muistisairaiden suoriutumisesta uusista tehtävistä
(04.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112092154
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112092154
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkasteli terveiden ikääntyneiden suoriutumista kehitteillä olevista abstraktien sanojen semanttisista sanasujuvuustehtävistä. Tehtäviä tutkitaan ja kehitetään, sillä niillä on tarkoitus mahdollistaa kliinisessä työssä abstraktien sanojen tiedonkäsittelyn arviointi. Lisäksi tarkasteltiin väestötieteellisten taustatekijöiden ikä ja koulutus vaikutusta tehtävistä suoriutumiseen. Tehtävien kykyä erotella patologinen suoriutuminen terveestä tarkasteltiin alustavasti vertaamalla muistisairautta sairastavien tutkittavien suoriutumista terveiden verrokkiaineiston suoriutumiseen.
32 tervettä suomenkielistä ikääntynyttä tutkittavaa muodostivat tutkielman verrokkiaineiston (naisia 26, ikä ka 70.94 vuotta ja koulutus ka 13.91 vuotta). Verrokkiaineistosta laskettiin hajontaluvut ja luottamusväli tehtävittäin, joita käytettiin kuvaamaan tavanomaista suoriutumista. Taustatekijöiden vaikutuksen tarkastelemiseksi muodostettiin kahden selittävän (ikä ja koulutus) muuttujan lineaarinen regressiomalli. Selitettävä muuttuja oli tehtävässä tuotettujen sanojen määrä. Kehitteillä olevat arviointimenetelmät olivat perinteisiä sanasujuvuustehtäviä, jossa tuotetaan annetun kategorian mukaisia sanoja (kolme osatehtävää), ja ei-perinteisiä kuviin perustuvia sanasujuvuustehtäviä (kaksi osatehtävää). Muistisairautta sairastavia tutkittavia oli 4 (naisia 3, ikä 63-83 vuotta ja koulutus 10-17 vuotta). Tutkittavien muistisairausdiagnoosit olivat otsalohkodementia, semanttinen dementia ja kahdella tutkittavalla oli Alzheimerin tauti. Heidän suoriutumista verrattiin tapaustutkimuksena verrokkiaineistoon muokatulla t-testillä.
Terveiden suoriutuminen oli jokaisessa tehtävässä vaihtelevaa. Koulutuksen määrän vuosissa havaittiin lisäävän tehtävässä tuotettujen sanojen määrää. Iällä ei ollut vaikutusta suoriutumiseen. Semanttista dementiaa ja toisen Alzheimerin tautia sairastavan tutkittavan suoriutuminen oli yhdessä sanasujuvuustehtävässä tilastollisesti melkein merkitsevästi heikompaa verrattuna verrokkiaineistoon. Pääosin muistisairautta sairastavien tutkittavien suoriutuminen ei eronnut verrokkiaineiston tutkittavien suoriutumisesta määrällisesti.
Terveiden suoriutumisessa ilmennyt suuri vaihtelu saattoi olla luontaista tai sitten esiin tulleet tehtävien kehittämiskohdat lisäsivät vaihtelua. Johtopäätöksinä todettiin ensiksi, että tehtävistä suoriutuminen on erilaista eri koulutustaustan omaavilla henkilöillä. Tämä tulee huomioida, kun tehtäville muodostetaan normiaineisto. Ja toiseksi, abstraktien sanojen tiedonkäsittely ei välttämättä heikkene kaikissa muistisairauksissa. Toisaalta terveiden verrokkiaineistossa havaittu vaihtelu saattoi vaikuttaa siihen, minkä takia muistisairaus ja poikkeava suoriutuminen ei jäänyt tehtävillä kiinni.
32 tervettä suomenkielistä ikääntynyttä tutkittavaa muodostivat tutkielman verrokkiaineiston (naisia 26, ikä ka 70.94 vuotta ja koulutus ka 13.91 vuotta). Verrokkiaineistosta laskettiin hajontaluvut ja luottamusväli tehtävittäin, joita käytettiin kuvaamaan tavanomaista suoriutumista. Taustatekijöiden vaikutuksen tarkastelemiseksi muodostettiin kahden selittävän (ikä ja koulutus) muuttujan lineaarinen regressiomalli. Selitettävä muuttuja oli tehtävässä tuotettujen sanojen määrä. Kehitteillä olevat arviointimenetelmät olivat perinteisiä sanasujuvuustehtäviä, jossa tuotetaan annetun kategorian mukaisia sanoja (kolme osatehtävää), ja ei-perinteisiä kuviin perustuvia sanasujuvuustehtäviä (kaksi osatehtävää). Muistisairautta sairastavia tutkittavia oli 4 (naisia 3, ikä 63-83 vuotta ja koulutus 10-17 vuotta). Tutkittavien muistisairausdiagnoosit olivat otsalohkodementia, semanttinen dementia ja kahdella tutkittavalla oli Alzheimerin tauti. Heidän suoriutumista verrattiin tapaustutkimuksena verrokkiaineistoon muokatulla t-testillä.
Terveiden suoriutuminen oli jokaisessa tehtävässä vaihtelevaa. Koulutuksen määrän vuosissa havaittiin lisäävän tehtävässä tuotettujen sanojen määrää. Iällä ei ollut vaikutusta suoriutumiseen. Semanttista dementiaa ja toisen Alzheimerin tautia sairastavan tutkittavan suoriutuminen oli yhdessä sanasujuvuustehtävässä tilastollisesti melkein merkitsevästi heikompaa verrattuna verrokkiaineistoon. Pääosin muistisairautta sairastavien tutkittavien suoriutuminen ei eronnut verrokkiaineiston tutkittavien suoriutumisesta määrällisesti.
Terveiden suoriutumisessa ilmennyt suuri vaihtelu saattoi olla luontaista tai sitten esiin tulleet tehtävien kehittämiskohdat lisäsivät vaihtelua. Johtopäätöksinä todettiin ensiksi, että tehtävistä suoriutuminen on erilaista eri koulutustaustan omaavilla henkilöillä. Tämä tulee huomioida, kun tehtäville muodostetaan normiaineisto. Ja toiseksi, abstraktien sanojen tiedonkäsittely ei välttämättä heikkene kaikissa muistisairauksissa. Toisaalta terveiden verrokkiaineistossa havaittu vaihtelu saattoi vaikuttaa siihen, minkä takia muistisairaus ja poikkeava suoriutuminen ei jäänyt tehtävillä kiinni.