Oikeussuojakeinot verotusta koskevan muutoksenhaun viivästyessä
Lahti, Nea (2020-11-06)
Oikeussuojakeinot verotusta koskevan muutoksenhaun viivästyessä
Lahti, Nea
(06.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112092130
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112092130
Tiivistelmä
Oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä on sekä Suomen perustuslaissa että Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa turvattu oikeus. Pitkittyneeseen prosessiin liittyvät henkiset, taloudelliset sekä ajankäytölliset vaikutukset voivat muodostua suuriksi yksittäisen asianosaisen elämässä. Verovelvollisen osalta erityisesti prosessin lopputulokseen voi liittyä taloudellista huolta ja vaakalaudalla voi olla myös verovelvollisen mahdollisuus hankkia toimeentulonsa harjoittamansa yritystoiminnan kautta. Viivytyksettömästä käsittelystä on sääntelyä, mutta tähän sääntelyyn ei ole liitetty viranomaiselle kohdistettua sanktiota, mikäli tämän käsittelyssä tapahtuu aiheeton viivytys.
Tutkielmassa tarkastellaan verovelvollisen oikeussuojakeinoja ja niiden riittävyyttä verotusta koskevan muutoksenhaun viivästyessä. Muutoksenhaku verotuksessa koostuu oikaisuvaatimusmenettelystä sekä mahdollisesti tätä seuraavasta tuomioistuinkäsittelystä. Tutkielman metodi on lainopillinen ja sen näkökulma ja pääpaino on yksilön oikeussuojan toteutumisessa läpi koko muutoksenhakuprosessin. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä varten on annettu erillistä sääntelyä, mitä ei kuitenkaan sovelleta vielä oikeudenkäyntiä edeltävään, hallintomenettelyä olevaan oikaisuvaatimusvaiheeseen. Tällaista sääntelyä on ehdotettu osaksi lainsäädäntöä 2000-luvun alkupuolella, mutta ehdotus ei johtanut toimenpiteisiin.
Tutkimuksessa osoitetaan, että verovelvollisen oikeussuoja ei ole viranomaisen passiivisuustilanteissa riittävällä tavalla suojattu. Vaikka verotuksen oikaisulautakunnassa toimitettava menettely lasketaan mukaan arvioitaessa oikeudenkäynnin kokonaiskestoa, eivät lainsäädännön tehokkaat oikeussuojakeinot ole verovelvollisen saatavilla vielä tuomioistuinmenettelyä edeltävässä hallintoviranomaisessa tapahtuvan käsittelyn aikana. Tämä oikeussuojan tarve esitetään tutkielman johtopäätösosassa ratkaistavaksi oikeuskirjallisuudessa ehdotetun toimintavaatimusmenettelyn avulla.
Tutkielmassa tarkastellaan verovelvollisen oikeussuojakeinoja ja niiden riittävyyttä verotusta koskevan muutoksenhaun viivästyessä. Muutoksenhaku verotuksessa koostuu oikaisuvaatimusmenettelystä sekä mahdollisesti tätä seuraavasta tuomioistuinkäsittelystä. Tutkielman metodi on lainopillinen ja sen näkökulma ja pääpaino on yksilön oikeussuojan toteutumisessa läpi koko muutoksenhakuprosessin. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä varten on annettu erillistä sääntelyä, mitä ei kuitenkaan sovelleta vielä oikeudenkäyntiä edeltävään, hallintomenettelyä olevaan oikaisuvaatimusvaiheeseen. Tällaista sääntelyä on ehdotettu osaksi lainsäädäntöä 2000-luvun alkupuolella, mutta ehdotus ei johtanut toimenpiteisiin.
Tutkimuksessa osoitetaan, että verovelvollisen oikeussuoja ei ole viranomaisen passiivisuustilanteissa riittävällä tavalla suojattu. Vaikka verotuksen oikaisulautakunnassa toimitettava menettely lasketaan mukaan arvioitaessa oikeudenkäynnin kokonaiskestoa, eivät lainsäädännön tehokkaat oikeussuojakeinot ole verovelvollisen saatavilla vielä tuomioistuinmenettelyä edeltävässä hallintoviranomaisessa tapahtuvan käsittelyn aikana. Tämä oikeussuojan tarve esitetään tutkielman johtopäätösosassa ratkaistavaksi oikeuskirjallisuudessa ehdotetun toimintavaatimusmenettelyn avulla.