Munasarjasyövän aikaisen diagnosoinnin parantaminen syöpäantigeeni 125 -autovasta-aineilla
Rinne, Liisa (2020-10-23)
Munasarjasyövän aikaisen diagnosoinnin parantaminen syöpäantigeeni 125 -autovasta-aineilla
Rinne, Liisa
(23.10.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112092214
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112092214
Tiivistelmä
Munasarjasyöpä diagnosoidaan useimmiten myöhäisessä vaiheessa. Potilaan selviytymismahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat, jos munasarjasyöpä diagnosoidaan aikaisessa vaiheessa, minkä vuoksi on tärkeää kehittää munasarjasyövän aikaisen diagnosoinnin mahdollistavia testejä. Syöpäantigeeni 125 (engl. cancer antigen 125, CA125) on munasarjasyövän merkkiaine, jota hyödynnetään syöpähoitojen tehokkuuden seurannassa. Perinteinen CA125-määritys ei ole tehokas munasarjasyövän aikaiseen diagnosointiin, sillä seerumin CA125-pitoisuus on kohonnut vain noin 50 %:ssa aikaisen vaiheen
munasarjasyövistä. Kasvainliitännäiset CA125-autovasta-aineet saattaisivat mahdollistaa munasarjasyövän aikaisen diagnosoinnin, sillä niiden pitoisuus veressä voi kohota nopeammin havaittavalle tasolle kuin CA125-antigeenin
pitoisuus. Tämän työn tavoitteena oli kehittää immunomääritys, joka havaitsee CA125-autovasta-aineita munasarjasyöpäseeruminäytteistä. Immunomäärityksen perusperiaatteena oli muodostaa autovasta-aine-antigeeni-komplekseja lisäämällä laimennettuihin potilasnäytteisiin CA125 ja sitoa muodostuneet kompleksit streptavidinipinnoitetun kaivon pohjaan immobilisoidulla CA125 tunnistavalla sitojavasta-aineella. Autovasta-aineantigeeni -kompleksit havaittiin autovasta-aineeseen sitoutuvalla 9-hampaiseen α-galaktoosi-europium3+-kelaattiin konjugoidulla antihumaanilla vasta-aineella. Työssä testattiin erilaisia sitojavasta-aineita, määritysvaiheita, inkubaatioaikoja ja -olosuhteita sekä reaktiotilavuuksia. Testatuilla CA125-autovasta-aineprotokollilla ei onnistuttu havaitsemaan autovasta-aineita potilasnäytteistä. Käytetystä protokollasta riippuen testatuista seeruminäytteistä 16 - 24 % havaittiin signaalin kasvua CA125-lisäyksen jälkeen. Eniten signaalin kasvua havaittiin esisitoutus-esi-inkubaatio-CA125-autovastaaine -protokollalla. Tilastollisesti merkittävää eroa näytespesifiseen taustanäytteeseen ei kuitenkaan havaittu. Tämä saattaa tarkoittaa, että
analysoiduista seeruminäytteistä yksikään ei ollut autovasta-ainepositiivinen. Lisäksi on mahdollista, että potilasnäytteiden endogeeninen CA125 vaikutti määrityksen toimintaan. Haasteita immunomäärityksen kehittämisessä aiheutti positiivisen kontrollinäytteen puute. Jatkossa tulisi analysoida suurempi näytepaneeli sisältäen positiivisen kontrollinäytteen, jotta selvitettäisiin, että havaitseeko kehitetty määritys autovasta-ainepositiiviset näytteet. Vaikka seeruminäytteistä ei onnistuttu havaitsemaan autovasta-aineita käytetyillä menetelmillä, rohkaisee tässä työssä havaittu signaalin kasvu CA125
lisäyksen jälkeen lisätutkimuksien jatkamista CA125-autovasta-ainemäärityksen kehittämiseen. Ovarian cancer is usually diagnosed at an advanced stage. When ovarian cancer is diagnosed at early stage, the survival rate is significantly improved compared to diagnosis at an advanced stage. Thus, it is important to develop diagnostic tools, such as immunoassays, to enable early diagnosis of ovarian cancer. Cancer antigen 125 (short. CA125) is a biomarker for ovarian cancer. Measurement of CA125 serum level is utilized in monitoring of response to cancer treatment. The conventional CA125-immunoassay for measuring serum level of CA125 is not specific enough to be used in early diagnosis of ovarian cancer since serum concentration of CA125 is elevated only in 50% of early ovarian cancer cases. Tumor-associated CA125-autoantibodies are generated as an immune response to ovarian cancer. These tumor-associated autoantibodies might enable early diagnosis of ovarian cancer since their level in serum might be detectable earlier than the level of CA125 antigen. The purpose of this study was to develop an immunoassay which detects CA125-autoantibodies from serum of ovarian cancer patients. CA125 was added to diluted patient serum samples for CA125-CA125-autoantibody -complexes to form. These antigen-autoantibody complexes were captured with CA125 binding biotinylated antibody immobilized on a streptavidin surface. The antigen-autoantibody -complexes were detected with an anti-human tracer antibody, which binds to the autoantibody. Different capture antibodies, protocols, incubation conditions and reaction volumes were tested. Based on the results, none of the analysed serum samples were CA125-autoantibody-positive. Also, endogenous CA125 might have interfered with the used assay protocol. A grave challenge in developing the assay was the unavailability of a positive control sample. For further investigation, analysing of greater sample panel would be beneficial.
munasarjasyövistä. Kasvainliitännäiset CA125-autovasta-aineet saattaisivat mahdollistaa munasarjasyövän aikaisen diagnosoinnin, sillä niiden pitoisuus veressä voi kohota nopeammin havaittavalle tasolle kuin CA125-antigeenin
pitoisuus. Tämän työn tavoitteena oli kehittää immunomääritys, joka havaitsee CA125-autovasta-aineita munasarjasyöpäseeruminäytteistä. Immunomäärityksen perusperiaatteena oli muodostaa autovasta-aine-antigeeni-komplekseja lisäämällä laimennettuihin potilasnäytteisiin CA125 ja sitoa muodostuneet kompleksit streptavidinipinnoitetun kaivon pohjaan immobilisoidulla CA125 tunnistavalla sitojavasta-aineella. Autovasta-aineantigeeni -kompleksit havaittiin autovasta-aineeseen sitoutuvalla 9-hampaiseen α-galaktoosi-europium3+-kelaattiin konjugoidulla antihumaanilla vasta-aineella. Työssä testattiin erilaisia sitojavasta-aineita, määritysvaiheita, inkubaatioaikoja ja -olosuhteita sekä reaktiotilavuuksia. Testatuilla CA125-autovasta-aineprotokollilla ei onnistuttu havaitsemaan autovasta-aineita potilasnäytteistä. Käytetystä protokollasta riippuen testatuista seeruminäytteistä 16 - 24 % havaittiin signaalin kasvua CA125-lisäyksen jälkeen. Eniten signaalin kasvua havaittiin esisitoutus-esi-inkubaatio-CA125-autovastaaine -protokollalla. Tilastollisesti merkittävää eroa näytespesifiseen taustanäytteeseen ei kuitenkaan havaittu. Tämä saattaa tarkoittaa, että
analysoiduista seeruminäytteistä yksikään ei ollut autovasta-ainepositiivinen. Lisäksi on mahdollista, että potilasnäytteiden endogeeninen CA125 vaikutti määrityksen toimintaan. Haasteita immunomäärityksen kehittämisessä aiheutti positiivisen kontrollinäytteen puute. Jatkossa tulisi analysoida suurempi näytepaneeli sisältäen positiivisen kontrollinäytteen, jotta selvitettäisiin, että havaitseeko kehitetty määritys autovasta-ainepositiiviset näytteet. Vaikka seeruminäytteistä ei onnistuttu havaitsemaan autovasta-aineita käytetyillä menetelmillä, rohkaisee tässä työssä havaittu signaalin kasvu CA125
lisäyksen jälkeen lisätutkimuksien jatkamista CA125-autovasta-ainemäärityksen kehittämiseen.