Eugen Schauman -tutkimukset 1924-1986 : Niiden kuva murhasta ja murhan selittäminen kenttäteorian avulla

Abstract

Tässä tutkimuksessa käsittelen Eugen Schaumanin suorittamaa Bobrikovin murhaa ja siitä aiemmin tehtyä tutkimusta. Tutkimuksessa pyrin tuomaan esille, sen miten historiantutkimus on aina suhteessa vallitsevaan kontekstiin ja miten eri tutkimusten tekijöiden oma tausta on vaikuttanut heidän lähestymistapoihin. Pyrin analysoimaan aihetta Pierre Bourdieun pelikenttäteorian avulla. Tämä metodi mahdollistaa aiheen lähestymisen uudella tavalla. Samalla se avaa myös uusia tulkintoja Eugen Schaumanin ajautumisesta väkivallantekoon. Varsinkin ensimmäiset tutkimukset tulkitsivat Bobrikovin murhan lähes kohtalonomaisena tapahtumana, johon Schauman valmistui koko elämänsä. Tätä näkemystä alettiin haastamaan vasta 1980-luvulla. Tutkimukseni rakentuu kolmen pääteoksen varaan, joista ensimmäisenä ilmestyi Bernhard Estlanderin Eugen Schauman: eräs henkilökuva Suomen taistelusta Venäjää vastaan, Toisena teoksena julkaistiin Sigrid Schaumanin Veljeni Eugen ja Viimeisenä Seppo Zetterbergin Viisi laukausta senaaatissa. Omassa tutkimuksessani esitän, että Eugenin tie murhaajaksi oli useiden eri tekijöiden summa ja sattuman merkitystä ei ole otettu aiemmassa tutkimuksessa tarpeeksi huomioon.