Työn merkityksellisyys : Sosiaalisten suhteiden vaikutus työn merkityksellisyyteen

Abstract

Työn merkityksellisyys on nykyään yksi tärkeimmistä ja tavoitelluimmista työn aspekteista. Työn merkityksellisyys on subjektiivinen kokemus, jonka kautta yksilö kokee työnsä henkilökohtaisesti arvokkaaksi ja motivoivaksi. Yksilö määrittää työnsä merkityksellisyyttä pitkälti itse, mutta ihmisten toimiessa sosiaalisessa kontekstissa vaikuttavat yksilön sosiaaliset suhteet myös oleellisesti sen määrittämiseen, mikä yksilön työssä on arvokasta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, että miten sosiaaliset suhteet vaikuttavat työn merkityksellisyyteen. Sen kannalta selvitettiin, että mitkä sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä työn merkityksellisyyden kokemisen kannalta sekä miten kyseiset suhteet vaikuttavat työn merkityksellisyyteen sitä edistävästi tai estävästi. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin finanssialan työntekijöitä ja tutkimuksessa keskityttiin heidän kokemuksiinsa ja näkemyksiinsä.

Tuloksista ilmeni, että tärkeitä työn merkityksellisyyteen vaikuttavia suhteita ovat työpaikan suhteet, asiakassuhteet ja työn ulkopuoliset suhteet. Työpaikan suhteissa korostuivat työkavereiden, esimiehen ja organisaation muiden auktoriteettien, erityisesti johdon, rooli. Työn ulkopuolisista suhteista tärkeiksi taas koettiin perhe ja ystävät.

Tuloksista hahmotettiin neljä teemaa sen mukaan, miten yllä mainitut sosiaaliset suhteet vaikutta-vat työn merkityksellisyyteen. Näitä ovat muiden auttaminen, tuen ja arvostuksen saaminen, suh-teiden ominaisuudet sekä työn ja muun elämän tasapaino. Näiden teemojen mukaan työn merkityksellisyyttä edistää muiden auttaminen, avun saaminen työhön, emotionaalisen tuen ja arvostuksen saaminen, hyvälaatuiset ja vastavuoroiset suhteet, keskinäinen luottamus, ystävyys, yhteenkuuluvuus sekä työn ja muun elämän tasapaino. Haitallisia tekijöitä työn merkityksellisyyden kokemukselle olivat erityisesti epäarvostava käytös yksilöä kohtaan, työhön tarvittavan avun puute sekä työn ja muun elämän epätasapaino, mihin vaikuttavat liiallinen työmäärä ja ylityöt, joita organisaation johto tai työntekijän esimies eivät ole auttaneet hallitsemaan.