Historian käyttö pronssisoturikiistan innoittamassa keskustelussa Suomen mediassa ja blogosfäärissä vuosina 2007-2009
Vähäkainu, Hannu (2020-11-17)
17.11.2020
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020120198843
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020120198843
Tiivistelmä
Pronssisoturikiista oli huhtikuussa 2007 tapahtunut alun perin Viron sisäinen kiista, joka syntyi pronssisoturiksi kutsutun puna-armeijan muistomerkin siirrosta Tallinnan keskustasta sotilashautausmaalle. Patsaan siirto synnytti kiistan etupäässä virolaisten ja vironvenäläisten välillä. Kiistan keskiössä oli kaksi erilaista historiantulkintaa, joihin patsaalle annetut merkitykset pääsääntöisesti kytkeytyivät. Karkeasti ottaen oli kyse siitä, että koettiinko patsaan symboloivan miehitystä vai vapautusta.
Omassa tutkimuksessani tarkastelen historian käyttöä kahdessa suomalaisessa valtakunnallisessa mediassa ja blogosfäärissä käydyssä patsaskiistan innoittamassa keskustelussa vuosina 2007– 2009. Tutkimuksen primääriaineistona olen käyttänyt Ylen sekä Helsingin Sanomien aiheeseen liittynyttä kirjoittelua ja suomalaisten blogikirjoittajien Johan Bäckmanin, Leena Hietasen, nimimerkki Kullervo Kalervonpojan, Markku Jokisipilän ja Erkki Tuomiojan aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia vuosilta 2007–2009.
Tutkimuskysymykseni ovat, miten pronssisoturikiistaa ja laajemmin Viron historiaa käsiteltiin perinteisessä mediassa ja blogosfäärissä, miten tapahtumien aikaista tilannetta Virossa, erityisesti virolaisten ja vironvenäläisten välisiä suhteita käsiteltiin, verrattiinko Viron tapahtumia ja maan historiaa jollakin tavoin Suomen historiaan, pyrittiinkö aiheen käsittelyn yhteydessä käyttämään historiaa joihinkin tarkoitusperiin ja minkälaisia eroavaisuuksia oli havaittavissa blogosfäärin ja kahden suomalaisen valtakunnallisen median (Yleisradio ja Helsingin Sanomat) välillä. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä ovat historian skeemat, jotka pronssisoturikiistan yhteydessä olivat lähinnä venäläinen ja virolainen historiaskeema.
Tutkimuksen tuloksissa tulee ilmi erityisesti historian moraalinen ja ideologinen käyttö patsaskiistan innoittamassa keskustelussa. Erityisesti blogikirjoituksissa esiintyi historian käyttöä tiettyihin tarkoitusperiin, jotka kirjoittajasta riippuen saattoivat olla esim. maahanmuutto -ja monikulttuurisuuskritiikki tai suomalaisten historiallisen syyllisyyden soittaminen, jota voidaan karkeasti ilmaistuna kutsua mm. historialliseksi itseruoskinnaksi. Huomionarvoista on myös se, että tarkastelemissani kahdessa suomalaisessa valtakunnallisessa mediassa ei juurikaan esiintynyt pyrkimyksiä kiistää valtavirtaisia käsityksiä Viron neuvostomiehityksestä ja patsaan merkityksestä miehityksen symbolina. Sen sijaan blogosfäärissä esiintyi neuvostomiehityksen kiistämään pyrkineitä kirjoituksia, joissa mm. Viron neuvostomiehitystä kutsuttiin miehitysmyytiksi ja patsasta vapautuksen symboliksi.
Omassa tutkimuksessani tarkastelen historian käyttöä kahdessa suomalaisessa valtakunnallisessa mediassa ja blogosfäärissä käydyssä patsaskiistan innoittamassa keskustelussa vuosina 2007– 2009. Tutkimuksen primääriaineistona olen käyttänyt Ylen sekä Helsingin Sanomien aiheeseen liittynyttä kirjoittelua ja suomalaisten blogikirjoittajien Johan Bäckmanin, Leena Hietasen, nimimerkki Kullervo Kalervonpojan, Markku Jokisipilän ja Erkki Tuomiojan aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia vuosilta 2007–2009.
Tutkimuskysymykseni ovat, miten pronssisoturikiistaa ja laajemmin Viron historiaa käsiteltiin perinteisessä mediassa ja blogosfäärissä, miten tapahtumien aikaista tilannetta Virossa, erityisesti virolaisten ja vironvenäläisten välisiä suhteita käsiteltiin, verrattiinko Viron tapahtumia ja maan historiaa jollakin tavoin Suomen historiaan, pyrittiinkö aiheen käsittelyn yhteydessä käyttämään historiaa joihinkin tarkoitusperiin ja minkälaisia eroavaisuuksia oli havaittavissa blogosfäärin ja kahden suomalaisen valtakunnallisen median (Yleisradio ja Helsingin Sanomat) välillä. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä ovat historian skeemat, jotka pronssisoturikiistan yhteydessä olivat lähinnä venäläinen ja virolainen historiaskeema.
Tutkimuksen tuloksissa tulee ilmi erityisesti historian moraalinen ja ideologinen käyttö patsaskiistan innoittamassa keskustelussa. Erityisesti blogikirjoituksissa esiintyi historian käyttöä tiettyihin tarkoitusperiin, jotka kirjoittajasta riippuen saattoivat olla esim. maahanmuutto -ja monikulttuurisuuskritiikki tai suomalaisten historiallisen syyllisyyden soittaminen, jota voidaan karkeasti ilmaistuna kutsua mm. historialliseksi itseruoskinnaksi. Huomionarvoista on myös se, että tarkastelemissani kahdessa suomalaisessa valtakunnallisessa mediassa ei juurikaan esiintynyt pyrkimyksiä kiistää valtavirtaisia käsityksiä Viron neuvostomiehityksestä ja patsaan merkityksestä miehityksen symbolina. Sen sijaan blogosfäärissä esiintyi neuvostomiehityksen kiistämään pyrkineitä kirjoituksia, joissa mm. Viron neuvostomiehitystä kutsuttiin miehitysmyytiksi ja patsasta vapautuksen symboliksi.