Systeemiriskin mittaaminen soveltaen CoVaR-mittaa : Esimerkkinä eurooppalaiset pankit 2010-luvulla
Marttila, Iiro (2020-09-18)
Systeemiriskin mittaaminen soveltaen CoVaR-mittaa : Esimerkkinä eurooppalaiset pankit 2010-luvulla
Marttila, Iiro
(18.09.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020113098806
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020113098806
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella ehdollisen VaR-mitan eli CoVaR-mitan kykyä mitata
eurooppalaisten pankkien systeemiriskiä 2010-luvulla. Systeemiriski määritellään sellaisena finanssimarkkinoiden
makrotason riskinä, joka kehittyy ajan myötä finanssimarkkinoilla ja joka toteutuessaan
uhkaa finanssimarkkinoiden vakautta ja aiheuttaa ongelmia useille eri finanssitoimijoille.
Merkittäväksi kasvanut systeemiriski voi toteutuessaan laukaista systeemikriisin, jolloin systeemiriskistä
aiheutuu merkittäviä ongelmia myös reaalimarkkinoiden puolelle. Tunnettu esimerkki merkittävästä
systeemikriisistä on vuosien 2007–2009 välinen globaali finanssikriisi, jonka aikana systeemiriski
pääsi leviämään laajasti eri markkinatoimijoiden välillä.
Perinteisesti finanssimarkkinoiden riskiä on kuvattu mikrotason riskimalleilla, joiden antamia tuloksia
on voitu tiivistää Value-at-Risk eli VaR-mitalla. VaR-mittaan pohjaavissa riskimalleissa on
kuitenkin erilaisia ongelmia, jotka osaltaan vaikuttivat siihen, että globaalin finanssikriisin aikana
merkittäviä tappioita pääsi syntymään finanssimarkkinoilla. Monien VaR-mallien ongelmana on erityisesti
se, etteivät mallit huomioi makrotason endogeenista systeemiriskiä. Tämän tutkielman puitteissa
tarkasteltava CoVaR-menetelmä onkin kehitetty VaR-mitan pohjalta siten, että CoVaR-mitta
kuvaa koko finanssijärjestelmän kohtaamaa riskiä silloin, kun yksittäinen yritys on kriisissä.
Tässä tutkielmassa systeemiriskin CoVaR-mitta lasketaan normaalijakautuneella parametrisella
DCC-GARCH-mallilla, jolla saatuja tuloksia verrataan mikrotason markkinariskiä mittaavaan normaalijakautuneeseen
AR-GARCH-VaR-malliin. Tulosten perusteella havaitaan, että pankkikohtaisella
tasolla VaR- ja CoVaR-mittojen väliset tulokset eroavat toisistaan, eli pankkikohtaisella tasolla
CoVaR-mitalla saavutetaan sellaista tietoa pankkien riskisyydestä, jota pelkällä VaR-mitalla ei saavuteta.
Toisaalta koko markkinoiden tasolla VaR- ja CoVaR-mittojen välisen eron havaitaan olevan
vähäisempää, vaikka markkinatasolla CoVaR-mitta seuraakin tunnettua systeemiriskin kehitystä
verrattain hyvin. Lisäksi DCC-GARCH-CoVaR-mallissa havaitaan olevan epätarkkuutta, jonka ajavaksi
syyksi tunnistetaan mallin normaalijakaumaoletus.
eurooppalaisten pankkien systeemiriskiä 2010-luvulla. Systeemiriski määritellään sellaisena finanssimarkkinoiden
makrotason riskinä, joka kehittyy ajan myötä finanssimarkkinoilla ja joka toteutuessaan
uhkaa finanssimarkkinoiden vakautta ja aiheuttaa ongelmia useille eri finanssitoimijoille.
Merkittäväksi kasvanut systeemiriski voi toteutuessaan laukaista systeemikriisin, jolloin systeemiriskistä
aiheutuu merkittäviä ongelmia myös reaalimarkkinoiden puolelle. Tunnettu esimerkki merkittävästä
systeemikriisistä on vuosien 2007–2009 välinen globaali finanssikriisi, jonka aikana systeemiriski
pääsi leviämään laajasti eri markkinatoimijoiden välillä.
Perinteisesti finanssimarkkinoiden riskiä on kuvattu mikrotason riskimalleilla, joiden antamia tuloksia
on voitu tiivistää Value-at-Risk eli VaR-mitalla. VaR-mittaan pohjaavissa riskimalleissa on
kuitenkin erilaisia ongelmia, jotka osaltaan vaikuttivat siihen, että globaalin finanssikriisin aikana
merkittäviä tappioita pääsi syntymään finanssimarkkinoilla. Monien VaR-mallien ongelmana on erityisesti
se, etteivät mallit huomioi makrotason endogeenista systeemiriskiä. Tämän tutkielman puitteissa
tarkasteltava CoVaR-menetelmä onkin kehitetty VaR-mitan pohjalta siten, että CoVaR-mitta
kuvaa koko finanssijärjestelmän kohtaamaa riskiä silloin, kun yksittäinen yritys on kriisissä.
Tässä tutkielmassa systeemiriskin CoVaR-mitta lasketaan normaalijakautuneella parametrisella
DCC-GARCH-mallilla, jolla saatuja tuloksia verrataan mikrotason markkinariskiä mittaavaan normaalijakautuneeseen
AR-GARCH-VaR-malliin. Tulosten perusteella havaitaan, että pankkikohtaisella
tasolla VaR- ja CoVaR-mittojen väliset tulokset eroavat toisistaan, eli pankkikohtaisella tasolla
CoVaR-mitalla saavutetaan sellaista tietoa pankkien riskisyydestä, jota pelkällä VaR-mitalla ei saavuteta.
Toisaalta koko markkinoiden tasolla VaR- ja CoVaR-mittojen välisen eron havaitaan olevan
vähäisempää, vaikka markkinatasolla CoVaR-mitta seuraakin tunnettua systeemiriskin kehitystä
verrattain hyvin. Lisäksi DCC-GARCH-CoVaR-mallissa havaitaan olevan epätarkkuutta, jonka ajavaksi
syyksi tunnistetaan mallin normaalijakaumaoletus.