VSSHP:n Neuromodulaatiohoidon Huippuosaamisyksikön toiminnan kehittäminen – vertaileva monitapaustutkimus tehtävänsiirtojen toteuttamisesta

Abstract

Tutkimuksen aiheena oli Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Neuromodulaatiohoidon Huippuosaamisyksikön toiminnan ja työnjaon kehittäminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Turun yliopistollisen keskussairaalan neuromodulaatiohoidon toiminnan ja henkilöstön työnjaon nykytilaa eri yksiköissä. Kerättyä tapauskohtaista tietoa verrattiin kansallisesti Helsingin ja Tampereen yliopistollisen sairaalan sekä kirjallisuudesta löydettyihin kansallisiin ja kansainvälisiin neuromodulaatiohoidon työnjaon malleihin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kuvailevaa ja vertailevaa tietoa työnjaon malleista pohjaksi tehtävänsiirroille ja hoitajavastaanottotoiminnan kehittämiselle laadukkaan hoidon, kustannustehokkaan toiminnan ja tarvittavan lisäkoulutuksen näkökulmista.

Tutkimus toteutui laadullisena monitapaustutkimuksena. Tapaukset koostuivat kolmen eri sairaanhoitopiirin neuromodulaatiohoitoa toteuttavista 14 yksiköistä Tyksissä, HUSissa ja Taysissa. Tutkimuksen kohdejoukko koostui yksikköjen neuromodulaatiohoidon 14 vastuulääkäristä ja 13 vastuuhoitajasta. Tapausten ja niiden yksiköiden määrä mahdollisti monipuolisen vertailun neuromodulaatiohoidon erilaisista toiminta- ja työnjakomalleista Suomessa. Aineiston keruu toteutui laadullisesti yksilöhaastattelumenetelmällä. Analyysimenetelminä olivat deduktiivinen sisällön analyysi temaattisen analyysin menetelmin sekä Cross-Case analyysi, myös vertailevan numeerisen tutkimusaineiston osalta.

Tutkimustuloksissa ilmeni useita huomioitavia näkökulmia ja käytänteitä Tyksin Neuromodulaatiohoidon Huippuosaamisyksikön toiminnan- ja työnjaon kehittämistyön edistämiseksi. Tulosten pohjalta löytyi jo käytössä olevia neuromodulaatiohoidon toiminta- ja koulutusmalleja sekä keskeisiä neuromodulaatiohoitajan osaamisvaatimuksia erikoisalakohtaisesti. Tutkimuksen johtopäätöksiin kirjattiin virallisten kansallisten linjausten ja aiemman tutkimustiedon pohjalta suosituksia paikallisen työnjaon uudistuksen suunnitteluun ja toimeenpanoon, optimaalisen työnjakomallin kehittämiseen sekä neuromodulaatiohoitajan koulutuksen järjestämiseen ja osaamisen varmistamiseen. Tutkimustulosten perusteella neuromodulaatiohoidon työnjakomallien tutkitun tiedon määrä oli pääosin vielä vähäistä ja kansallinen järjestelmällinen koulutus puutteellista. Toiminta- ja työnjakomalleissa esiintyi vaihtelevuutta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, mutta mallit osoittivat mahdollisuuksia Tyksin neuromodulaatiotoiminnan työnjaon uudistukseen, jota vahvistivat yhteinen tahtotila ja kehittämishalu. Työnjaon uudistuksen suunnittelu vaatii työnvaativuuden arviointia ja riittävää erikoisalakohtaista paikallista koulutusta. Tulevaisuudessa neuromodulaatiohoitajan roolin kehittäminen ja sen hyödyntäminen sekä koulutuksen parantaminen voivat parantaa hoidon laatua, toiminnan tehokkuutta sekä moniammatillista yhteistyötä käyttäen kohdennettua syväosaamista hoidon jatkuvuuden ja palvelujen saatavuuden parantamiseksi.

The topic of this study was the development of the activities and division of labour at the Centre of Excellence in Neuromodulation Therapies of the Hospital District of Southwest Finland. The purpose was to chart the status of neuromodulation therapy activities and related division of labour among staff at the different units of Turku University Hospital. The collected case-sensitive data were compared at the national level with the Helsinki and Tampere University Hospitals, and national and international models for the division of labour in neuromodulation therapies presented in literature. The aim was to produce descriptive and comparative data of the models for the division of labour to serve as a basis for the transfer of tasks and the development of nurses’ appointment activities from the viewpoints of high-quality care, cost-effectiveness and required additional training.

The study was implemented as a qualitative multiple case study. The cases comprised the 14 units providing neuromodulation therapies in three hospital districts, at the Turku, Helsinki and Tampere University Hospitals. The study population included 14 physicians and 13 nurses in charge of neuromodulation therapies. The number of cases and units enabled making versatile comparisons of the different operating and division of labour models for neuromodulation therapy used in Finland. The data collection was carried out with a qualitative individual interview approach. The analysis methods included deductive content analysis using thematic analysis approaches, and cross-case analysis, also used for comparative, numerical research data.

The research findings revealed several perspectives and practices worth considering in the development of the activities and division of labour at the Centre of Excellence in Neuromodulation Therapies of Turku University Hospital. The results indicated that several operating and training models for neuromodulation therapies were already in use, and key competence requirements for neuromodulation nurses had already been determined for medical specialties. Based on national policies and previous research knowledge, the conclusions of this study included recommendations on the planning and implementation of a local reform of the division of labour, developing an optimal model for the division of labour, and organising training for neuromodulation nurses to ensure their competence. The results indicate that there was primarily little research knowledge available on the models used for the division of labour in neuromodulation therapies and a lack of systematic training at the national level. While the used models varied both nationally and internationally, they demonstrated opportunities for the reform of the division of labour in the neuromodulation activities at TYKS, which was strengthened by a shared intent and willingness for development. Planning a reform of the division of labour requires assessing the level of difficulty of work and sufficient local training in medical specialities. Developing and utilising the role of neuromodulation nurses, and improving related training can improve the level of future care, and enhance the effectiveness of activities and multiprofessional collaboration by using targeted in-depth competence for improving the continuity of care and availability of services.