Työsopimuksen irtisanonominen liikkeen luovutuksen yhteydessä
Uljens, Mette (2020-11-18)
Työsopimuksen irtisanonominen liikkeen luovutuksen yhteydessä
Uljens, Mette
(18.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201217101161
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201217101161
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan liikkeen luovuttajan ja luovutuksensaajan irtisanomisoikeutta taloudellisista ja tuotannollisista syistä liikkeen luovutuksen yhteydessä. Suomen kansallinen sääntely sallituista ja kielletyistä irtisanomisperusteista liikkeen luovutuksen tilanteessa perustuu Euroopan neuvoston direktiiviin 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, eli niin sanottuun liikkeenluovutusdirektiiviin. Direktiivin 4.1 artiklasta tulevan irtisanomiskiellon mukaan yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja voi käyttää irtisanomiseen, mutta säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, tuotannollisista tai organisatorisista syistä.
Kun arvioidaan, onko irtisanomien ollut irtisanomiskiellon vastainen, vai onko irtisanomisen taustalla ollut sallittu, työvoiman muutoksiin johtava taloudellinen, tekninen tai organisatorinen syy, keskeisintä on todellisen irtisanomisperusteen tunnistaminen. Ainakin teoriassa tehokas tapa päättää, onko irtisanominen todellisuudessa perustunut pelkästään liikkeen luovutukseen, on arvioida, mikäli väitetty taloudellinen, tekninen tai organisatorinen syy olisi olemassa myös tilanteessa, johon ei liity liikkeen luovutusta. Jos vastaus on myönteinen, todellinen irtisanomisperuste ei ole liikkeen luovutus eikä irtisanominen näin ollen riko irtisanomiskieltoa. Tutkielmassa käy kuitenkin ilmi, että Euroopan unionin tuomioistuin on antanut vain harvoja ennakkoratkaisuja, joissa direktiivissä sallittuja irtisanomisperusteita on arvioitu. Oikeustilan selkeyttämisen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista saattaa lisää tapauksia, joissa 4.1 artiklasta tulevia säännöksiä punnitaan, Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Tutkielmassa tarkastellaan myös direktiivistä tulevan irtisanomisperusteita koskevan sääntelyn kansallista voimaansaattamista Suomessa. Irtisanomiskielto voimaanpannaan kansallisesti työsopimuslain (55/2001) 7:5.1 §:ssä, jonka mukaan luovutuksensaaja ei saa irtisanoa työntekijää pelkästään liikkeen luovutuksen perusteella. Luovuttajaa koskeva irtisanomiskielto mainitaan vain pykälän esitöissä. Vaikka Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että lain esityö ei korvaa lain säännöstä direktiivin implementoinnin välineenä, on kansallisessa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa kuitenkin katsottu, että liikkeenluovutusdirektiivistä tuleva kielto irtisanoa työntekijä pelkästään liikkeen luovutuksen perusteella sitoo sekä liikkeen luovuttajaa että luovutuksensaajaa. Oikeusvarmuuden vuoksi liikkeenluovutusdirektiivin sääntelyn kansallista implementointia olisi kuitenkin syytä selkeyttää. The purpose of this thesis is to analyse the transferors and transferees right to dismiss an employee on financial and production-related grounds, when a business is transferred. The domestic legislation relating to legitimate and prohibited grounds for dismissals, when a business is being transferred, originate from the Council Directive 2001/23/EC of 12 March 2001 on the approximation of the laws of the Member States, relating to the safeguarding of employees' rights in the event of transfers of undertakings, businesses or parts of undertakings or businesses (TUPE). According to article 4.1 in the directive, the transfer of the undertaking shall not in itself constitute grounds for dismissal by the transferor or transferee. The provision does however not stand in way of dismissals that may take place for economic, technical, or organizational reasons entailing changes in the workforce (ETOR).
When assessing if a termination of a contract was due solely to the transfer of an undertaking or whether it was due to an ETOR-reason, it is of most central importance to decide the true grounds for the dismissal. An efficent way to decide if the true ground for the dismissal actually was the transfer of the undertaking, is to decide whether the ETOR-reason would be present even when looking at the circumstances isolated from the transfer of the undertaking. In case the answer is affirmative, the transfer of the undertaking itself is not the true grounds of the dismissal and the termination of the employment contract is not a breach of the rules. In this thesis it is however noted, that the EUT has only offered very little guidance on the meaning of ETOR, why it would be meaningful to direct more cases regarding the application of article 4.1 to the EUT in order to increase the legal certainty.
The thesis also examines national implementation of the regulation regarding the grounds for dismissal in connection with transfers of undertakings in Finland. Article 4.1 is implemented in the Employment Contracts Act (55/2001) 7:5.1 §, according to which the transfer of an undertaking does not constitute a ground for dismissal for the transferee. The rule concerning the transferor is only mentioned in the preparatory work of the law. Even though the European Court of Justice has stated that preparatory works do not replace the law as means for implementing directives, the consensus in national court praxis and doctrine is that a transfer of an undertaking equally does not constitute grounds for dismissal for the transferor. In order to give the legal certainty, it would be motivated to clarify the national implementation of article 4.1.
Kun arvioidaan, onko irtisanomien ollut irtisanomiskiellon vastainen, vai onko irtisanomisen taustalla ollut sallittu, työvoiman muutoksiin johtava taloudellinen, tekninen tai organisatorinen syy, keskeisintä on todellisen irtisanomisperusteen tunnistaminen. Ainakin teoriassa tehokas tapa päättää, onko irtisanominen todellisuudessa perustunut pelkästään liikkeen luovutukseen, on arvioida, mikäli väitetty taloudellinen, tekninen tai organisatorinen syy olisi olemassa myös tilanteessa, johon ei liity liikkeen luovutusta. Jos vastaus on myönteinen, todellinen irtisanomisperuste ei ole liikkeen luovutus eikä irtisanominen näin ollen riko irtisanomiskieltoa. Tutkielmassa käy kuitenkin ilmi, että Euroopan unionin tuomioistuin on antanut vain harvoja ennakkoratkaisuja, joissa direktiivissä sallittuja irtisanomisperusteita on arvioitu. Oikeustilan selkeyttämisen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista saattaa lisää tapauksia, joissa 4.1 artiklasta tulevia säännöksiä punnitaan, Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Tutkielmassa tarkastellaan myös direktiivistä tulevan irtisanomisperusteita koskevan sääntelyn kansallista voimaansaattamista Suomessa. Irtisanomiskielto voimaanpannaan kansallisesti työsopimuslain (55/2001) 7:5.1 §:ssä, jonka mukaan luovutuksensaaja ei saa irtisanoa työntekijää pelkästään liikkeen luovutuksen perusteella. Luovuttajaa koskeva irtisanomiskielto mainitaan vain pykälän esitöissä. Vaikka Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että lain esityö ei korvaa lain säännöstä direktiivin implementoinnin välineenä, on kansallisessa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa kuitenkin katsottu, että liikkeenluovutusdirektiivistä tuleva kielto irtisanoa työntekijä pelkästään liikkeen luovutuksen perusteella sitoo sekä liikkeen luovuttajaa että luovutuksensaajaa. Oikeusvarmuuden vuoksi liikkeenluovutusdirektiivin sääntelyn kansallista implementointia olisi kuitenkin syytä selkeyttää.
When assessing if a termination of a contract was due solely to the transfer of an undertaking or whether it was due to an ETOR-reason, it is of most central importance to decide the true grounds for the dismissal. An efficent way to decide if the true ground for the dismissal actually was the transfer of the undertaking, is to decide whether the ETOR-reason would be present even when looking at the circumstances isolated from the transfer of the undertaking. In case the answer is affirmative, the transfer of the undertaking itself is not the true grounds of the dismissal and the termination of the employment contract is not a breach of the rules. In this thesis it is however noted, that the EUT has only offered very little guidance on the meaning of ETOR, why it would be meaningful to direct more cases regarding the application of article 4.1 to the EUT in order to increase the legal certainty.
The thesis also examines national implementation of the regulation regarding the grounds for dismissal in connection with transfers of undertakings in Finland. Article 4.1 is implemented in the Employment Contracts Act (55/2001) 7:5.1 §, according to which the transfer of an undertaking does not constitute a ground for dismissal for the transferee. The rule concerning the transferor is only mentioned in the preparatory work of the law. Even though the European Court of Justice has stated that preparatory works do not replace the law as means for implementing directives, the consensus in national court praxis and doctrine is that a transfer of an undertaking equally does not constitute grounds for dismissal for the transferor. In order to give the legal certainty, it would be motivated to clarify the national implementation of article 4.1.