Käännösuniversaalit ja tunnekausatiivien käyttö saksasta suomennetussa kaunokirjallisuudessa

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena on suomen kielen tunnekausatiiveja tarkastelemalla valaista käännösuniversaalien nykyistä asemaa suomen ja saksan kieliparin avulla. Tämä onnistuu monipuolisesti hyödyntämällä kvantitatiivisessa tutkimusosassa suomenkielistä verrannollista korpusta (muokattu Käännössuomen korpus, 1.348.710 sanaa) ja kvalitatiivisessa osassa itse laatimaani rinnakkaiskorpusta (suomenkielisiä käännöksiä ja saksankielisiä alkuperäisteoksia, yhteensä 380 lausetta). Jälkimmäinen toimii vahvistuksenakin edellisessä osassa esiin tulleille löydöksille. Tutkimuksen edetessä käy ilmi, että universaalit menevät usein päällekkäin, ovat ristiriidassa sekä itsessään että toisiinsa nähden eivätkä ole samansuuntaisia. Saksasta käännetyt suomenkieliset tekstit näyttäytyvät kvantitatiivisella tasolla alun perin suomeksi laadittuja tekstejä leksikaalisesti yksinkertaisempina ja implisiittisempinä: käännettäessä suomeen harvinaisemmat sanat häviävät, tunnekausatiivisesti neutraaleja sanoja ja yläkäsitteitä suositaan. Syntaktisesti tunnekausatiivisanat kuitenkin vaikuttavat olevan monimutkaisempia ja eksplisiittisempiä, mutta tässäkin ilmenee ristiriitoja. Yksinkertaistumisen ja eksplisiittistymisen universaalit menevätkin usein vastakkain, samoin konventionaalistuminen ja taipumishypoteesi (kohdetekstit muokkautuvat lähdekielen vaikutuksesta), mikäli kyseessä ovat toisistaan typologisesti hyvin poikkeavat kielet. Tässä pro gradu -tutkielmassa lainataan käsitteitä vieraan kielen oppimisen tutkimuksestakin. Niistä keskeisin on transferi. Tämän pohjalta syntynyt taipumishypoteesi, jonka mukaan kohdetekstissä yliedustuneita ovat ne aspektit, joille on molemmissa kielissä vastineita, aliedustuneita ne, joilla lähdekielessä ei ole vastineita, on ainakin syntaktisesti epäilemättä voitu todistaa. Tämä hypoteesi ei kuitenkaan aina toteudu, sillä leksikaalisesti käännökset osoittavat vastoin odotuksia suomen kielen alkuperäistekstejä enemmän tunnekausatiivin ominaisuuksia. Morfologinen aspekti puolestaan on jäänyt vaille selkeätä tulosta, sillä saksan ja suomen kausatiivien välillä ei ole suoraa korrelaatiota. Tutkimuksessa pohdiskellaan myös kääntäjän asemaa ja kääntämisen ihanteita. Kääntäjän on kaunokirjallisuudessa löydettävä luonnollisuuden ja uskollisuuden välinen joustokäännöksen kohta. Jotta voitaisiin järkevästi puhua universaaleista tutkimuspohjana, täytyy käsitteeseen asettaa rajoja: universaaleihin liittyy normeja ja strategioita, jotka ilmenevät sekä alitajuisesti että tietoisesti; universaalit ovat todennäköisyyspohjaisia ja mielivaltaisia; haluttaessa universaalit voidaan jakaa kielistä riippumattomiin ja riippuvaisiin sekä tarvittaessa myös eri kieliopillisiin kategorioihin. Universaaleihin pohjautuvien tutkimusten kuuluu ensin aina eksplikoida oman käsitteensä määritelmä.