Vankien kokemukset seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta suomalaisessa vankilassa
Laine, Mari (2020-11-25)
Vankien kokemukset seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta suomalaisessa vankilassa
Laine, Mari
(25.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201209100074
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201209100074
Tiivistelmä
Seksuaalisuus on ihmisyyden keskeinen ominaisuus ja koko elämän ajan kestävä kehitysprosessi. Vankien seksuaalisuus sekä siihen liittyvät ilmiöt ovat edelleen suuri tabu, ja vankien seksuaalisuutta koskevaa tutkimustietoa on saatavilla suhteellisen vähän. Etenkin suomalaisten vankien seksuaalisuuteen liittyvistä ilmiöistä on niukasti tutkittua tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa siitä, minkälaista seksuaalikäyttäytymistä suomalaisessa vankilassa ilmenee, minkälaisia seksuaalisuuteen liittyviä toiveita vangeilla on ja ovatko vankien kokemukset yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Lisäksi kerättiin tietoa seksuaalisuuteen liittyvästä pakottamisesta ja vastikkeellisuudesta vankilassa. Aineiston keruu suoritettiin kyselytutkimuksena Turun vankilassa. Kyselyyn vastasi 181 vankia, joista 151 oli miehiä ja 30 naisia. Aineiston analysointiin käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä, korrelaatioanalyysiä sekä lineaarista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan miesvankien seksuaalisen halun taso oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuin naisvankien. Eniten vangit haluaisivat kokea suutelemista ja hyväilyä sekä vaginaalista yhdyntää niin miesten kuin naistenkin ryhmissä. Miesvangit kokivat eniten itsetyydytystä ja naisvangit suutelemista ja hyväilyä. Miesten kokemalla itsetyydytyksellä oli negatiivinen yhteys positiiviseen mielenterveyteen: mitä enemmän miesten ryhmässä koettiin itsetyydytystä, sitä matalammat olivat positiivista mielenterveyttä kuvaavat pistemäärät. Miehistä 2 % ja naisista 7 % raportoi yhteisymmärrykseen perustuvasta seksuaalikäyttäytymisestä. Kaikista kyselyyn vastanneista 1–3 % raportoi seksuaalisiin tekoihin pakottamisesta ja 1–2 % raportoi vastikkeellisuuteen perustuvasta seksuaalikäyttäytymisestä. Tulokset viittaavat siihen, että yksilöillä säilyy läheisyyden tarve ja seksuaalinen halu vankeudesta huolimatta. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta suomalaisten vankien seksuaalisuudesta ja seksuaalisen väkivallan ilmenemisestä Suomen vankiloissa. Tiedon avulla voidaan paremmin arvioida normaalisuusperiaatteen toteutumista seksuaalisuuden kannalta sekä puuttua tehokkaammin vankien väliseen seksuaaliseen väkivaltaan. Ymmärrystä vankien seksuaalisuudesta voidaan käyttää hyödyksi myös koulutettaessa rikosseuraamusalan työntekijöitä.