Äidin kohtuvauvaan kohdistuvan kiintymyksen ja äidin parisuhteen kiintymyksen yhteys varhaiseen vuorovaikutukseen
Bollström, Arla (2020-11-23)
Äidin kohtuvauvaan kohdistuvan kiintymyksen ja äidin parisuhteen kiintymyksen yhteys varhaiseen vuorovaikutukseen
Bollström, Arla
(23.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201217101149
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201217101149
Tiivistelmä
Vauvan tärkein sosiaalinen suhde on pääasiallisiin hoitajiin, usein vanhempiin. Tällä
varhaisella vuorovaikutuksella on havaittu olevan vaikutusta lapsen emotionaaliseen,
kognitiiviseen ja fysiologiseen kehitykseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että
äidin kohtuvauvaan kohdistuva kiintymys ja kiintymys parisuhteessa ovat yhteydessä
äidin vuorovaikutusvalmiuksiin vauvan kanssa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli
lisätä tietoa edellä mainittujen kiintymysten tyyppien yhteydestä äidin ja vauvan
varhaisen vuorovaikutuksen laatuun. Tutkielma on osa Turun yliopiston FinnBrainsyntymäkohorttitutkimusta. Tutkielmassa käytetty aineisto koostui 181:stä äiti-lapsi
parista, jotka olivat osallistuneet vuorovaikutuksen arviointiin osana
kehityspsykologista tutkimuskäyntiä. Varhaista vuorovaikutusta arvioitiin
emotionaalisen saatavillaolon asteikolla (Emotional Availability Scale; EAS) lapsen
ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Ennen tätä äidit olivat täyttäneet kohtuvauvaan
kohdistuvaa kiintymystä mittaavan itsearviokyselyn (Maternal–Fetal Attachment Scale;
MFAS) raskausviikolla 24 ja raskausviikolla 34 sekä parisuhteen kiintymystä mittaavan
itsearviokyselyn (Experiences in Close Relationships; ECR) raskausviikolla 24.
Tulosten perusteella raskausviikolla 24 mitatun kohtuvauvan kanssa tapahtuvan
vuorovaikutuksen ja äidin sensitiivisyyden välillä havaittiin olevan yhteys. Äidit, joilla
oli ollut enemmän vuorovaikutusta kohtuvauvan kanssa, olivat vuorovaikutuksessa
sensitiivisempiä kuin äidit, joilla oli ollut vähemmän vuorovaikutusta kohtuvauvaan
lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Tulos on siten linjassa aiemman
kirjallisuuden kanssa, tukien ajatusta, että äidin kiintymys kohtuvauvaan pohjustaa
varhaisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Tutkielmassa ei löydetty tilastollisesti
merkitsevää yhteyttä parisuhteen kiintymyksen ja varhaisen vuorovaikutuksen laadun
välillä. Pienten efektikokojen vuoksi tutkielman tulokseen tulee kuitenkin suhtautua
varoen. Tästä huolimatta tutkielma tarjoaa arvokasta tietoa kohtuvauvaan kohdistuvan
kiintymyksen varhaisista yhteyksistä äidin ja vauvan vuorovaikutuksen laatuun sekä
kannustaa jatkotutkimuksiin erityisesti vanhemmilla lapsilla.
varhaisella vuorovaikutuksella on havaittu olevan vaikutusta lapsen emotionaaliseen,
kognitiiviseen ja fysiologiseen kehitykseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että
äidin kohtuvauvaan kohdistuva kiintymys ja kiintymys parisuhteessa ovat yhteydessä
äidin vuorovaikutusvalmiuksiin vauvan kanssa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli
lisätä tietoa edellä mainittujen kiintymysten tyyppien yhteydestä äidin ja vauvan
varhaisen vuorovaikutuksen laatuun. Tutkielma on osa Turun yliopiston FinnBrainsyntymäkohorttitutkimusta. Tutkielmassa käytetty aineisto koostui 181:stä äiti-lapsi
parista, jotka olivat osallistuneet vuorovaikutuksen arviointiin osana
kehityspsykologista tutkimuskäyntiä. Varhaista vuorovaikutusta arvioitiin
emotionaalisen saatavillaolon asteikolla (Emotional Availability Scale; EAS) lapsen
ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Ennen tätä äidit olivat täyttäneet kohtuvauvaan
kohdistuvaa kiintymystä mittaavan itsearviokyselyn (Maternal–Fetal Attachment Scale;
MFAS) raskausviikolla 24 ja raskausviikolla 34 sekä parisuhteen kiintymystä mittaavan
itsearviokyselyn (Experiences in Close Relationships; ECR) raskausviikolla 24.
Tulosten perusteella raskausviikolla 24 mitatun kohtuvauvan kanssa tapahtuvan
vuorovaikutuksen ja äidin sensitiivisyyden välillä havaittiin olevan yhteys. Äidit, joilla
oli ollut enemmän vuorovaikutusta kohtuvauvan kanssa, olivat vuorovaikutuksessa
sensitiivisempiä kuin äidit, joilla oli ollut vähemmän vuorovaikutusta kohtuvauvaan
lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Tulos on siten linjassa aiemman
kirjallisuuden kanssa, tukien ajatusta, että äidin kiintymys kohtuvauvaan pohjustaa
varhaisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Tutkielmassa ei löydetty tilastollisesti
merkitsevää yhteyttä parisuhteen kiintymyksen ja varhaisen vuorovaikutuksen laadun
välillä. Pienten efektikokojen vuoksi tutkielman tulokseen tulee kuitenkin suhtautua
varoen. Tästä huolimatta tutkielma tarjoaa arvokasta tietoa kohtuvauvaan kohdistuvan
kiintymyksen varhaisista yhteyksistä äidin ja vauvan vuorovaikutuksen laatuun sekä
kannustaa jatkotutkimuksiin erityisesti vanhemmilla lapsilla.