Turvetuotannon sijoittaminen YSL 13 §:n mukaan ja vastakkain asettuvat soiden suojelua ja hyödyntämistä koskevat arvot

Abstract

Tässä tutkielmassa perehdyn Ympäristönsuojelulain 13 §:ään erityisesti luonnonarvojen ja luonnon itseisarvon sekä välinearvon näkökulmasta. Vuonna 2014 uudistettu ympäristönsuojelulaki mahdollistaa nykyisin luonnonarvojen huomioimisen turvetuotannon sijoituspaikan lupaharkinnassa Aiemmin tämä ei ollut yhtä laajasti mahdollista. Tutkimukseni tarkoituksena on tutkia miten luonnonarvot tulevat huomioiduksi YSL 13 §:n kontekstissa sekä miten itseisarvo ja välinearvo näkyvät säädöksessä ja sen soveltamisessa. Tutkin miten luonnonarvon turmelemiskielto vaikuttaa turvetuotannon sijoituspaikkaesteen syntymiseen. Tutkin myös turmelemiskiellosta poikkeamisen edellytyksiä- Lisäksi analysoin itseisarvon ja välinearvon välisiä painotuksia YSL 13 §:n kontekstissa.

Lakiuudistus ja sen mahdollistama luonnonarvojen huomiointi on ollut soiden suojelun kannalta hyvä asia. Luonnonarvoja huomioivista perusteista uhanalaisuus korostuu. Kuitenkin esimerkiksi luonnontilaisuusluokan 2 jääminen soveltamisalan ulkopuolelle on tullut kritisoiduksi. Poikkeusperusteista maan osa on epäsuhdassa uhanalaisuuden alueellisen tarkastelun kanssa. Yleistä etua koskeva poikkeusperuste käsittää käytännössä vain huoltovarmuuden ja alueellisen energiahuollon ja katsoakseni poikkeamiskynnys on asianmukaisella tasolla. Siihen sen sijaan liittyy epäselvyyttä tulisiko poikkeuksen soveltamista arvioida esimerkiksi intressivertailun keinoin. Turmelemiskiellon muodostavat seikat ilmentävät itseisarvoa, kun taas poikkeamisperusteet ovat välinearvoa korostavia. Mielestäni YSL 13 §:ssä sekä itseisarvo että välinearvo näkyvät, mutta keskustelu turpeen energiakäytöstä luopumisesta voinee lisätä itseisarvon huomioimista.