Työntekijöiden edustus työaikapankista sovittaessa
Palmgren, Pauliina (2020-11-27)
Työntekijöiden edustus työaikapankista sovittaessa
Palmgren, Pauliina
(27.11.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201223102838
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201223102838
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten työntekijöiden edustus on järjestettävä työaikapankista sovittaessa. Lakiin perustuvasta työaikapankista voivat sopia työnantaja ja luottamusmies tai jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutettu, muu työntekijöiden edustaja, henkilöstö taikka henkilöstöryhmä yhdessä. Työehtosopimukseen perustuvasta työaikapankista sovitaan lähtökohtaisesti työnantajan ja luottamusmiehen kesken.
Tutkielmani tavoitteen kannalta ratkaisevaa on selvittää luottamusmieheen ja luottamusvaltuutettuun liittyviä seikkoja, sillä kyseisten toimijoiden voidaan lähtökohtaisesti katsoa edustavan työntekijöitä. Sen sijaan esimerkiksi henkilöstön ja henkilöstöryhmän edustukselliset asiat eivät vaadi tarkempaa arviointia työaikapankkiin liittyen, sillä yleisesti on katsottu, että näiden toimijoiden tekemä työaikapankkisopimus vaatii kaikkien osallisten hyväksynnän.
Tutkielmani tavoitetta parhaiten palveleva metodi on lainopillinen, sillä tarpeen on systematisoida ja tulkita työaikalain 4 luvun 14 §:n sisältöä suhteessa työaikalain 8 luvun 34 §:n sisältöön. Ensiksi mainittu säännös ilmentää lakiin perustuvaa työaikapankkia, jälkimmäinen säännös työehtosopimukseen perustuvaa työaikapankkia. Lisäksi tutkielmassa on laajasti hyödynnetty yleissitovia työehtosopimuksia, sillä luottamusmiesjärjestelmämme perustuu pitkälti työehtosopimusjärjestelmään.
Näkemys siitä, kuinka laaja on luottamusmiehen edustusoikeus järjestäytymättömiin työntekijöihin nähden, ei ole selkeä. Laajaa edustusoikeutta puoltaa tietyt vakiintuneet työoikeudelliset kannat. Toisaalta luottamusmiehen laaja edustusoikeus on nähty ongelmallisena esimerkiksi yhdistymisvapauden kannalta.
Tutkielmani keskeinen johtopäätös on, että työaikapankkiin liittyvien edustuksellisten asioiden arviointiin vaikuttaa se, sovelletaanko työpaikalla lakiin perustuvaa työaikapankkia vai työehtosopimukseen perustuvaa työaikapankkia. Lakiin perustuvan työaikapankin kohdalla katson, että sanonta ”edustajan katsotaan edustavan”, tarkoittaa lainsäätäjän mahdollistamaa luottamusmiehen laajaa edustusoikeutta. Työehtosopimukseen perustuvan työaikapankin kohdalla katson, että merkitystä on puolestaan sillä, tuleeko työaikapankkisopimuksesta työehtosopimuksen tarkoittama paikallinen sopimus.
Toinen johtopäätökseni on, että luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun edustusoikeuden laajuus ei ole kaavamaisesti kuvattavissa, vaan edustusoikeuden laajuutta on arvioitava aina tapauskohtaisesti, osana isompaa kokonaisuutta.
Tutkielmani tavoitteen kannalta ratkaisevaa on selvittää luottamusmieheen ja luottamusvaltuutettuun liittyviä seikkoja, sillä kyseisten toimijoiden voidaan lähtökohtaisesti katsoa edustavan työntekijöitä. Sen sijaan esimerkiksi henkilöstön ja henkilöstöryhmän edustukselliset asiat eivät vaadi tarkempaa arviointia työaikapankkiin liittyen, sillä yleisesti on katsottu, että näiden toimijoiden tekemä työaikapankkisopimus vaatii kaikkien osallisten hyväksynnän.
Tutkielmani tavoitetta parhaiten palveleva metodi on lainopillinen, sillä tarpeen on systematisoida ja tulkita työaikalain 4 luvun 14 §:n sisältöä suhteessa työaikalain 8 luvun 34 §:n sisältöön. Ensiksi mainittu säännös ilmentää lakiin perustuvaa työaikapankkia, jälkimmäinen säännös työehtosopimukseen perustuvaa työaikapankkia. Lisäksi tutkielmassa on laajasti hyödynnetty yleissitovia työehtosopimuksia, sillä luottamusmiesjärjestelmämme perustuu pitkälti työehtosopimusjärjestelmään.
Näkemys siitä, kuinka laaja on luottamusmiehen edustusoikeus järjestäytymättömiin työntekijöihin nähden, ei ole selkeä. Laajaa edustusoikeutta puoltaa tietyt vakiintuneet työoikeudelliset kannat. Toisaalta luottamusmiehen laaja edustusoikeus on nähty ongelmallisena esimerkiksi yhdistymisvapauden kannalta.
Tutkielmani keskeinen johtopäätös on, että työaikapankkiin liittyvien edustuksellisten asioiden arviointiin vaikuttaa se, sovelletaanko työpaikalla lakiin perustuvaa työaikapankkia vai työehtosopimukseen perustuvaa työaikapankkia. Lakiin perustuvan työaikapankin kohdalla katson, että sanonta ”edustajan katsotaan edustavan”, tarkoittaa lainsäätäjän mahdollistamaa luottamusmiehen laajaa edustusoikeutta. Työehtosopimukseen perustuvan työaikapankin kohdalla katson, että merkitystä on puolestaan sillä, tuleeko työaikapankkisopimuksesta työehtosopimuksen tarkoittama paikallinen sopimus.
Toinen johtopäätökseni on, että luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun edustusoikeuden laajuus ei ole kaavamaisesti kuvattavissa, vaan edustusoikeuden laajuutta on arvioitava aina tapauskohtaisesti, osana isompaa kokonaisuutta.