Isyysolettama oikeudellisena konstruktiona ja sen suhde biologiseen totuuteen
Kaunisto, Suvi (2020-12-09)
Isyysolettama oikeudellisena konstruktiona ja sen suhde biologiseen totuuteen
(09.12.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201218101373
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201218101373
Tiivistelmä
Isyysolettaman mukaan avioliiton aikana syntyneen lapsen isä on äidin aviomies. Isyysolettamasta johtuen avioliiton aikana syntyneiden lasten biologista suhdetta isään ei varmisteta oikeusgeneettisen isyystutkimuksen avulla, jonka johdosta on olemassa biologista totuutta vastaamattomia isyyksiä. Isyysolettamassa on kysymys legaalisesta olettamasta, joka voidaan pääsääntöisesti jälkikäteen muuttaa, mutta sitä ei ole mahdollista etukäteen riitauttaa tai poistaa. Isyyden kumoamiselle asetetut kannerajoitukset vaikuttavat siihen, onko isyyttä mahdollista muuttaa biologista totuutta vastaavaksi. Lapsen edun mukaista on tietää omat sukujuurensa, joilla on suora vaikutus lapsen identiteettiin. Joskus oikeus tuntea oma alkuperänsä voi olla kuitenkin mahdotonta samalla, kun lapsen tosiallisia perhesuhteita pyritään suojaamaan kannerajoituksin.
Tutkimuskysymyksenä on selvittää isyysolettaman suhde biologiseen totuuteen. Tutkielmassa käsitellään isyyskonstruktion muodostumista, oikeuslähdeoppia sekä oikeudellista argumentaatiota isyydestä. Metodina on lainoppi. Vallitsevaa lainoppia hyödyntämällä tutkielma antaa kattavan kuvan isyyslaista ja sen valmistelutöistä, isyyden muodostumisesta ja oikeuskäytännöstä. Lainopin avulla tarkastellaan isyyteen liittyviä oikeustosiseikkoja ja niihin liitettyjä määrättyjä oikeusvaikutuksia. Vaihtoehtoisen, kriittisen ja poliittisen lainopin kautta muodostetaan, pro et contra -argumentaatiolla perusteltuja ratkaisumalleja, joihin oikeudellinen sääntely vastaisuudessa voisi mahdollisesti perustua.
Johtopäätöksissä huomataan, että isyyskysymyksissä korostuu juristeille ominainen tapa tarkastella maailmaa erityisten oikeudellisten käsitekategorioiden ja oppirakennelmien avulla. Siksi oikeudellinen päättely ei perustu yhteiseen luonnolliseen järkeen, jollaisen kautta maallikot maailman näkevät, joten maallikon voi olla vaikea hyväksyä sitä, että myös biologista totuutta vastaamattoman isyyden oikeusvaikutuksina ovat elatusvastuu ja lapsen perintöoikeus oikeudellisen isänsä jälkeen. Isyydessä on kyse yhdistelmäkonstruktiosta, jossa tukea haetaan luonnontieteistä. Konstruktio hajoaa, jos tuomioistuimen ratkaisun lopputulos perustuu ainoastaan biologiseen totuuteen, kun taas hajoamista ei tapahdu, jos määräajoilla estetään isyyden muuttaminen biologista totuutta vastaavaksi, jolloin kannemääräaikojen poistaminen voitaisiin nähdä perusteltuna. Myös pakollisella geenitestauksella saataisiin poistettua biologista totuutta vastaamattomat isyydet.
Tutkimuskysymyksenä on selvittää isyysolettaman suhde biologiseen totuuteen. Tutkielmassa käsitellään isyyskonstruktion muodostumista, oikeuslähdeoppia sekä oikeudellista argumentaatiota isyydestä. Metodina on lainoppi. Vallitsevaa lainoppia hyödyntämällä tutkielma antaa kattavan kuvan isyyslaista ja sen valmistelutöistä, isyyden muodostumisesta ja oikeuskäytännöstä. Lainopin avulla tarkastellaan isyyteen liittyviä oikeustosiseikkoja ja niihin liitettyjä määrättyjä oikeusvaikutuksia. Vaihtoehtoisen, kriittisen ja poliittisen lainopin kautta muodostetaan, pro et contra -argumentaatiolla perusteltuja ratkaisumalleja, joihin oikeudellinen sääntely vastaisuudessa voisi mahdollisesti perustua.
Johtopäätöksissä huomataan, että isyyskysymyksissä korostuu juristeille ominainen tapa tarkastella maailmaa erityisten oikeudellisten käsitekategorioiden ja oppirakennelmien avulla. Siksi oikeudellinen päättely ei perustu yhteiseen luonnolliseen järkeen, jollaisen kautta maallikot maailman näkevät, joten maallikon voi olla vaikea hyväksyä sitä, että myös biologista totuutta vastaamattoman isyyden oikeusvaikutuksina ovat elatusvastuu ja lapsen perintöoikeus oikeudellisen isänsä jälkeen. Isyydessä on kyse yhdistelmäkonstruktiosta, jossa tukea haetaan luonnontieteistä. Konstruktio hajoaa, jos tuomioistuimen ratkaisun lopputulos perustuu ainoastaan biologiseen totuuteen, kun taas hajoamista ei tapahdu, jos määräajoilla estetään isyyden muuttaminen biologista totuutta vastaavaksi, jolloin kannemääräaikojen poistaminen voitaisiin nähdä perusteltuna. Myös pakollisella geenitestauksella saataisiin poistettua biologista totuutta vastaamattomat isyydet.