Kilpailuoikeus datapääsyn velvoittajana – Voidaanko yritystä vaatia antamaan pääsy keräämäänsä laitedataan SEUT 102 artiklan perusteella?

Abstract

Tutkielmani aiheena on kilpailuoikeudellisen sääntelyn soveltuvuusdatatalouteen ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon toimivuus datapääsyn velvoittajana. Datan merkitys taloudelle on kasvanut olennaisesti viime vuosien aikana ja tulevaisuudessa datan merkitys tulee kasvamaan yhä entisestään. Dataa voidaan pitää olennaisena resurssina talouskasvulle, yhteiskunnan kehitykselle sekä innovoinnille. EU:n selkeänä tavoitteena sekä kehityskohteena on ollut datavetoisen talouden rakentaminen siten, että kaikki markkinatoimijat voisivat yhteisesti hyödyntää kerättyä dataa ja siten luoda uusia innovaatioita helpottamaan jokapäiväistä elämää. Datan jakaminen ei ole kuitenkaan kehittynyt EU:n sisällä toivotulla tavalla, johtuen pääosin sääntelykehikon sekä taloudellisten kannustimien puutteesta. Lisäksi yritykset eivät halua menettää datan tuomaa kilpailuetua. Tutkielmani tuleekin keskittymään siihen, voiko määräävän markkina-aseman väärinkäyttökielto velvoittaa yritystä tarjoamaan pääsyn keräämäänsä dataan erityisesti jälkimarkkinoilla. Pyrin tutkielmassani kattavasti analysoimaan määräävää markkina-asemaa sääntelevän SEUT 102 artiklan ja avainasemaopin (essential facilities -doctrine) soveltuvuutta datatalouteen ja datapääsyn velvoittamiseen. Lopulta arvioinnin keskiössä on, voidaanko yritystä vaatia antamaan pääsy keräämäänsä laitedataan SEUT 102 artiklan perusteella. En pyri tutkielmassani esittämään absoluuttista totuutta sääntelykehikon toimivuudesta, vaan tarkoituksenani on analysoida jo voimassa olevan sääntelykehikon soveltuvuutta datatalouteen. Keskeinen loppupäätelmäni onkin, että sääntelykehikko sellaisenaan saattaa soveltua datatalouteen ja sääntelykehikon avulla voidaan velvoittaa yrityksiä tarjoamaan pääsy keräämäänsä dataa. Lisäksi EU:ssa yleisesti vallitseva myönteinen suhtautuminen datan jakamiseen puhuu myönteisen suhtautumisen puolesta myös datapääsyn velvoittamiseen tilanteissa, joissa kilpailu muuten estyy tai vääristyy. Toisaalta kuitenkin datan alati muuttuvasta luonteesta johtuen voimassa oleva kilpailuoikeudellinen ex post -sääntely on liian hidasta toimiakseen moitteettomasti tilanteissa, joissa datapääsy on avainasemassa tietyillä markkinoilla toimimiseksi ja sinne pääsemiseksi. Tutkielmani kannalta on oleellista avata vallinnutta oikeustilaa ja arvioida nykyisen sääntelyn tasoa ja sitä, miten kilpailuoikeudellinen tarkastelukehikko vastaa datatalouden ja datan tuomiin haasteisiin. Aihealueen ollessa hyvinkin ajankohtainen ja tuore, ei tutkielmani perustana ole soveltuvaa sääntelyä tai oikeuskäytäntöä, vaan olen tehnyt eräänlaisia johtopäätöksiä ja analogioita jo voimassa olevasta sääntelystä ja oikeuskäytännöstä, ja siten arvioinut sen soveltuvuutta datatalouteen. Tästä syystä erityisesti kirjallisuuslähteet keskittyvät ainoastaan aiemman oikeustilan avaamiseen. Lähteistössä on hyödynnetty kuitenkin kansainvälistä aineistoa ja oikeustietelijöiden analysointia sääntelykehikon soveltuvuudesta datatalouteen.