Ensin miätein ja sitten tutkein : Kaksitavuisten i-vartaloisten verbien imperfektin i ~ ei -vaihtelun esiintyvyys ja tiedostettavuus Satakunnan alueella puhuttavissa murteissa
Mäkitalo, Nelli (2020-12-02)
Ensin miätein ja sitten tutkein : Kaksitavuisten i-vartaloisten verbien imperfektin i ~ ei -vaihtelun esiintyvyys ja tiedostettavuus Satakunnan alueella puhuttavissa murteissa
(02.12.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201223102720
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201223102720
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aihe on kaksitavuisten i-vartaloisten verbien imperfektin i ~ ei -vaihtelun esiintyvyys ja tiedostettavuus Satakunnan alueella puhuttavissa murteissa. Imperfektin ei-varianttia esiintyy verbeissä, joissa preesens- ja imperfektimuodot ovat yhtenevät. Näin ollen ei-variantilla on kommunikatiivinen, aikamuotoja erottava funktio: mietin : mietein.
Lähestyn kaksitavuisten i-vartaloisten verbien imperfektin i ~ ei -vaihtelua esiintyvyyden ja tiedostettavuuden näkökulmista. Esiintyvyyttä tutkin tarkastelemalla ei-variantin maantieteellistä levikkiä. Kartoitan, minkä paikkakuntien murteessa ja missä murreryhmissä ei-varianttia esiintyy. Lisäksi tarkastelen i- ja ei-varianttien vaihtelusuhteita. Tiedostettavuutta tutkin haastattelemalla kymmentä huittislaista informanttia, jotka edustavat kahta eri ikäryhmää, nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä. Tarkastelen, havaitsevatko informantit ei-variantillisen imperfektimuodon muiden murrepiirteiden joukosta ja tiedostavatko he muodon murteelliseksi. Tutkielmassani yhdistyvät siis kaksi fennistiikan tutkimusalaa, murteentutkimus ja kansandialektologia.
Esiintyvyyden tarkastelussa käytän tutkimusaineistonani kolmea eri-ikäistä murreaineistoa: Lauseopin arkiston murrekorpusta, Kotuksen murteenseuruuhankkeen murrenauhoitteita ja Satakuntalaisuus puheessa -korpusta. Aineistot tarjoavat tietoa ei-variantin esiintyvyydestä eri aikoina. Selvitän piirteen maantieteellistä levikkiä etsimällä aineistosta i- ja ei-variantillisia esiintymiä. Tarkoituksenani on paitsi etsiä vastauksia tutkimuskysymyksiini myös tehdä ensimmäinen laaja dokumentointi imperfektin i ~ ei -vaihtelusta.
Tarkastelen imperfektin i ~ ei -vaihtelun tiedostettavuutta kansandialektologisin menetelmin. Tutkin tiedostamistestillä, havaitsevatko satakuntalaiset kielenkäyttäjät ei-variantillisen imperfektimuodon muiden murrepiirteiden joukosta. Analyysini tukena on Dennis Prestonin (1996) nelijakoinen taksonomia, jonka avulla tarkastelen informanttieni kielitietoisuutta saavutettavuuden, täsmällisyyden, yksityiskohtaisuuden ja hallinnan näkökulmasta.
Tutkimustulosten perusteella ei-varianttia esiintyy Satakunnan alueella sekä lounaismurteiden että lounaisten siirtymämurteiden alueella. Kaiken kaikkiaan koko aineistossani on 592 ei-variantillista esiintymää. ei-varianttia esiintyy lounaismurteiden pohjoisryhmässä sekä lounaisten siirtymämurteiden alueella Porin seudun murteissa, Ala-Satakunnan murteissa ja Turun ylämaan murteissa. Tutkimusaineistoni otoksessa ei-variantti vaikuttaa olevan i-varianttia jonkin verran yleisempi, mutta tulokset eivät tarjoa vastausta varianttien vaihtelusuhteisiin koko aineistossa tai laajemmin; tarkastelen i-variantin esiintyvyyttä vain niissä nauhoitteissa, joissa esiintyy ei-variantillisia muotoja.
Tiedostamistestin perusteella informantit hahmottivat ei-variantin kommunikatiivisen funktion, mutta eroja nousi esille havaittavuudessa: informantit havaitsivat ei-variantillisen imperfektimuodon testin eri vaiheissa, ja kaksi informanttia ei tiedostanut muotoa lainkaan murteelliseksi. Toisaalta kukaan informanteista ei havainnut muotoa testin ensimmäisessä vaiheessa. Kuitenkin lähes jokainen arvioi kuulleensa tai nähneensä aiemmin ei-variantillisia muotoja, ja suurin osa arveli itse käyttävänsä ei-variantillisia muotoja. Informantit eivät osanneet kovinkaan tarkasti eritellä, millä alueella ei-variantillisia muotoja esiintyy.
Lähestyn kaksitavuisten i-vartaloisten verbien imperfektin i ~ ei -vaihtelua esiintyvyyden ja tiedostettavuuden näkökulmista. Esiintyvyyttä tutkin tarkastelemalla ei-variantin maantieteellistä levikkiä. Kartoitan, minkä paikkakuntien murteessa ja missä murreryhmissä ei-varianttia esiintyy. Lisäksi tarkastelen i- ja ei-varianttien vaihtelusuhteita. Tiedostettavuutta tutkin haastattelemalla kymmentä huittislaista informanttia, jotka edustavat kahta eri ikäryhmää, nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä. Tarkastelen, havaitsevatko informantit ei-variantillisen imperfektimuodon muiden murrepiirteiden joukosta ja tiedostavatko he muodon murteelliseksi. Tutkielmassani yhdistyvät siis kaksi fennistiikan tutkimusalaa, murteentutkimus ja kansandialektologia.
Esiintyvyyden tarkastelussa käytän tutkimusaineistonani kolmea eri-ikäistä murreaineistoa: Lauseopin arkiston murrekorpusta, Kotuksen murteenseuruuhankkeen murrenauhoitteita ja Satakuntalaisuus puheessa -korpusta. Aineistot tarjoavat tietoa ei-variantin esiintyvyydestä eri aikoina. Selvitän piirteen maantieteellistä levikkiä etsimällä aineistosta i- ja ei-variantillisia esiintymiä. Tarkoituksenani on paitsi etsiä vastauksia tutkimuskysymyksiini myös tehdä ensimmäinen laaja dokumentointi imperfektin i ~ ei -vaihtelusta.
Tarkastelen imperfektin i ~ ei -vaihtelun tiedostettavuutta kansandialektologisin menetelmin. Tutkin tiedostamistestillä, havaitsevatko satakuntalaiset kielenkäyttäjät ei-variantillisen imperfektimuodon muiden murrepiirteiden joukosta. Analyysini tukena on Dennis Prestonin (1996) nelijakoinen taksonomia, jonka avulla tarkastelen informanttieni kielitietoisuutta saavutettavuuden, täsmällisyyden, yksityiskohtaisuuden ja hallinnan näkökulmasta.
Tutkimustulosten perusteella ei-varianttia esiintyy Satakunnan alueella sekä lounaismurteiden että lounaisten siirtymämurteiden alueella. Kaiken kaikkiaan koko aineistossani on 592 ei-variantillista esiintymää. ei-varianttia esiintyy lounaismurteiden pohjoisryhmässä sekä lounaisten siirtymämurteiden alueella Porin seudun murteissa, Ala-Satakunnan murteissa ja Turun ylämaan murteissa. Tutkimusaineistoni otoksessa ei-variantti vaikuttaa olevan i-varianttia jonkin verran yleisempi, mutta tulokset eivät tarjoa vastausta varianttien vaihtelusuhteisiin koko aineistossa tai laajemmin; tarkastelen i-variantin esiintyvyyttä vain niissä nauhoitteissa, joissa esiintyy ei-variantillisia muotoja.
Tiedostamistestin perusteella informantit hahmottivat ei-variantin kommunikatiivisen funktion, mutta eroja nousi esille havaittavuudessa: informantit havaitsivat ei-variantillisen imperfektimuodon testin eri vaiheissa, ja kaksi informanttia ei tiedostanut muotoa lainkaan murteelliseksi. Toisaalta kukaan informanteista ei havainnut muotoa testin ensimmäisessä vaiheessa. Kuitenkin lähes jokainen arvioi kuulleensa tai nähneensä aiemmin ei-variantillisia muotoja, ja suurin osa arveli itse käyttävänsä ei-variantillisia muotoja. Informantit eivät osanneet kovinkaan tarkasti eritellä, millä alueella ei-variantillisia muotoja esiintyy.