Lesken asema perintökaaren ja avioliittolain suojasäännösten perusteella
Smedjebacka, Johanna (2020-12-17)
Lesken asema perintökaaren ja avioliittolain suojasäännösten perusteella
(17.12.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201223102841
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201223102841
Tiivistelmä
Lesken jäämistöoikeudellista asemaa on viimeisen sadan vuoden aikana paranneltu laajasti. Esimerkiksi 1960-luvulla leskelle annettiin perintöoikeus puolisonsa jälkeen, mikäli perittävällä ei ollut rintaperillisiä tai yleistestamentinsaajia. Tämän jälkeen on jatkettu lesken aseman parantamista niiden tilanteiden osalta, joissa leskellä ei ole perintöoikeutta puolisonsa kuoleman jälkeen.
Tutkielman ensimmäinen tavoite on muodostaa lainopillisin metodein lesken perimysoikeudellisesta asemasta kokonaiskuva tilanteissa, joissa leski ei peri puolisoaan. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkielmassa käydään läpi lesken asemaa koskevat perintökaaren ja avioliittolain lainkohdat pesän selvityksen alkamisesta perinnönjaon valmistumisen jälkeiseen aikaan.
Tutkielman ensimmäisen osion käsittelyn yhteydessä ilmenee, että lesken suojasäännökset muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden sekä että suojasäännöksiä pidetään osittain puutteellisina. Lisäksi lesken suojasäännösten esitöitä on kritisoitu pintapuolisuudestaan, eikä niistä ole riittävästi apua esimerkiksi määriteltäessä lesken suhdetta jäämistön omistajiin. Tämän seurauksena säännösten soveltaminen käytännön tilanteisiin on jäänyt osittain oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden määriteltäväksi.
Tutkielman toinen tavoite on esitellä mahdollisia ratkaisuehdotuksia lesken asemaan liittyviin ongelmiin sekä muodostaa käsitys lesken asemasta tulevaisuudessa. Ratkaisuehdotukset perustuvat perintökaaren uudistamistarpeita käsitelleen työryhmän vuonna 2004 annettuun mietintöön ja mietinnöstä annettuihin lausuntoihin. Koska työryhmän ehdotukset pohjautuvat Ruotsin malliin, tutkielmassa esitetään myös Ruotsin lesken asemaa koskevat säännökset.
Tutkielmassa tuodaan esiin mahdollisia syitä, miksei mietinnön antamisen jälkeen ole tapahtunut suurempia muutoksia lesken asemassa. Tämä voi johtua esimerkiksi rintaperillisten historiallisesti vahvasta asemasta Suomessa. Luonnollinen suuntaus vastaisuudessa lienee se, että lesken aseman vahvistaminen jatkuu. Epäselvää on kuitenkin millä tavoin ja miten laajoja muutoksia tullaan toteuttamaan. Tutkielman lopputulema on, että Ruotsin järjestelmä on luonteva lähtökohta lesken aseman kehittämiselle Suomessa ja että työryhmän työtä perintökaaren uudistamiseksi olisi jatkettava. Mahdollisena jatkotutkimusaiheena esitetään, että nyky-yhteiskunnan näkemys lesken ja rintaperillisten välisestä suhteesta selvitettäisiin.
Tutkielman ensimmäinen tavoite on muodostaa lainopillisin metodein lesken perimysoikeudellisesta asemasta kokonaiskuva tilanteissa, joissa leski ei peri puolisoaan. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkielmassa käydään läpi lesken asemaa koskevat perintökaaren ja avioliittolain lainkohdat pesän selvityksen alkamisesta perinnönjaon valmistumisen jälkeiseen aikaan.
Tutkielman ensimmäisen osion käsittelyn yhteydessä ilmenee, että lesken suojasäännökset muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden sekä että suojasäännöksiä pidetään osittain puutteellisina. Lisäksi lesken suojasäännösten esitöitä on kritisoitu pintapuolisuudestaan, eikä niistä ole riittävästi apua esimerkiksi määriteltäessä lesken suhdetta jäämistön omistajiin. Tämän seurauksena säännösten soveltaminen käytännön tilanteisiin on jäänyt osittain oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden määriteltäväksi.
Tutkielman toinen tavoite on esitellä mahdollisia ratkaisuehdotuksia lesken asemaan liittyviin ongelmiin sekä muodostaa käsitys lesken asemasta tulevaisuudessa. Ratkaisuehdotukset perustuvat perintökaaren uudistamistarpeita käsitelleen työryhmän vuonna 2004 annettuun mietintöön ja mietinnöstä annettuihin lausuntoihin. Koska työryhmän ehdotukset pohjautuvat Ruotsin malliin, tutkielmassa esitetään myös Ruotsin lesken asemaa koskevat säännökset.
Tutkielmassa tuodaan esiin mahdollisia syitä, miksei mietinnön antamisen jälkeen ole tapahtunut suurempia muutoksia lesken asemassa. Tämä voi johtua esimerkiksi rintaperillisten historiallisesti vahvasta asemasta Suomessa. Luonnollinen suuntaus vastaisuudessa lienee se, että lesken aseman vahvistaminen jatkuu. Epäselvää on kuitenkin millä tavoin ja miten laajoja muutoksia tullaan toteuttamaan. Tutkielman lopputulema on, että Ruotsin järjestelmä on luonteva lähtökohta lesken aseman kehittämiselle Suomessa ja että työryhmän työtä perintökaaren uudistamiseksi olisi jatkettava. Mahdollisena jatkotutkimusaiheena esitetään, että nyky-yhteiskunnan näkemys lesken ja rintaperillisten välisestä suhteesta selvitettäisiin.