Hormonaalinen yhdistelmäehkäisy keuhkoembolian riskitekijänä
Leppäranta, Tanja (2020-12-14)
Hormonaalinen yhdistelmäehkäisy keuhkoembolian riskitekijänä
(14.12.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201222102674
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201222102674
Tiivistelmä
Syventävien opintojen kirjallisen työni aiheena on kirjallisuuskatsaus keuhkoembolian riskitekijöistä hormonaaliseen yhdistelmäehkäisyyn painottuen. Materiaalina käytin Duodecimin oppikirjoja ja PubMedin artikkeleita, joista valikoin parhaiten aiheeseen sopivat otsikon, abstraktin ja julkaisuvuoden perusteella.
Keuhkoembolia on keuhkoverenkierron sairaus, jonka ilmenemismuoto vaihtelee täysin oireettomasta hengityksen ja verenkierron romahduttavaan sokkiin, ja jonka seurauksena saattaa olla jopa äkkikuolema. Suurin osa keuhkoembolioista aiheutuu syvästä laskimotukoksesta, ja tautitilojen ajatellaankin olevan jatkumoa toisistaan.
Laskimotukosriski kasvaa iän myötä ja nuorten ihmisten riski saada syvä laskimotukos tai keuhkoembolia ilman altistavia riskitekijöitä on hyvin pieni. Keuhkoembolian ja syvän laskimotukoksen yksi tunnettu riskitekijä on estrogeenilisä. Estrogeenia on mm. laajasti käytössä olevissa hormonaalisissa yhdistelmäehkäisyvalmisteissa, joihin kuuluvat yhdistelmäehkäisypillerit, ehkäisylaastari ja ehkäisyrengas. Hedelmällisessä iässä olevien naisten laskimotukoksissa isolla osalla taustalla onkin hormonaalisen yhdistelmäehkäisyn käyttöä, ilmiön korostuessa erityisesti nuorimmissa ikäryhmissä.
Tutkimuksissa ollaan yksimielisiä estrogeenin annosriippuvaisesta yhteydestä kohonneeseen laskimotukosriskiin. Suositeltavinta laskimotukosriskin pienentämisen kannalta onkin valita ehkäisyvalmiste, jonka estrogeenipitoisuus on mahdollisimman pieni ja suosia estrogeenisilta vaikutuksiltaan heikompaa luonnollista estrogeenia sisältäviä valmisteita etinyyliestradiolin sijaan.
Progestiinien vaikutus laskimotukosriskiin on kiistellympi aihe. Nykykäsityksen mukaan yhdistelmäehkäisyvalmisteiden ero laskimotukosriskissä eri progestiinien välillä johtuu progestiinien vaihtelevasta kyvystä vastustaa estrogeenikomponentin stimuloimaa hyytymistekijöiden ja maksaproteiinien tuotantoa. Tutkimusten mukaan progestiineista levonorgestreeli on suositeltavin valinta yhdistelmäehkäisyvalmisteeseen, koska sillä on voimakkain estrogeenivaikutusten vastustuskyky ja siten progestiineista pienin laskimotukosriski. Käyttäjien kannalta negatiivisena piirteenä levonorgestreelissa on sen mahdolliset androgeeniset sivuvaikutukset.
Hormoniannosten lisäksi myös yhdistelmäehkäisyn käytön kestolla, antoreitillä ja muiden samanaikaisten laskimotukosriskitekijöiden määrällä on vaikutusta yhdistelmäehkäisyn aiheuttamaan laskimotukosriskiin.
Tutkimukset käsittelivät enimmäkseen ehkäisypillereitä, ja ehkäisyrenkaan ja ehkäisylaastarin laskimotukosriskin arviointi vaatiikin vielä lisätutkimuksia.
Keuhkoembolia on keuhkoverenkierron sairaus, jonka ilmenemismuoto vaihtelee täysin oireettomasta hengityksen ja verenkierron romahduttavaan sokkiin, ja jonka seurauksena saattaa olla jopa äkkikuolema. Suurin osa keuhkoembolioista aiheutuu syvästä laskimotukoksesta, ja tautitilojen ajatellaankin olevan jatkumoa toisistaan.
Laskimotukosriski kasvaa iän myötä ja nuorten ihmisten riski saada syvä laskimotukos tai keuhkoembolia ilman altistavia riskitekijöitä on hyvin pieni. Keuhkoembolian ja syvän laskimotukoksen yksi tunnettu riskitekijä on estrogeenilisä. Estrogeenia on mm. laajasti käytössä olevissa hormonaalisissa yhdistelmäehkäisyvalmisteissa, joihin kuuluvat yhdistelmäehkäisypillerit, ehkäisylaastari ja ehkäisyrengas. Hedelmällisessä iässä olevien naisten laskimotukoksissa isolla osalla taustalla onkin hormonaalisen yhdistelmäehkäisyn käyttöä, ilmiön korostuessa erityisesti nuorimmissa ikäryhmissä.
Tutkimuksissa ollaan yksimielisiä estrogeenin annosriippuvaisesta yhteydestä kohonneeseen laskimotukosriskiin. Suositeltavinta laskimotukosriskin pienentämisen kannalta onkin valita ehkäisyvalmiste, jonka estrogeenipitoisuus on mahdollisimman pieni ja suosia estrogeenisilta vaikutuksiltaan heikompaa luonnollista estrogeenia sisältäviä valmisteita etinyyliestradiolin sijaan.
Progestiinien vaikutus laskimotukosriskiin on kiistellympi aihe. Nykykäsityksen mukaan yhdistelmäehkäisyvalmisteiden ero laskimotukosriskissä eri progestiinien välillä johtuu progestiinien vaihtelevasta kyvystä vastustaa estrogeenikomponentin stimuloimaa hyytymistekijöiden ja maksaproteiinien tuotantoa. Tutkimusten mukaan progestiineista levonorgestreeli on suositeltavin valinta yhdistelmäehkäisyvalmisteeseen, koska sillä on voimakkain estrogeenivaikutusten vastustuskyky ja siten progestiineista pienin laskimotukosriski. Käyttäjien kannalta negatiivisena piirteenä levonorgestreelissa on sen mahdolliset androgeeniset sivuvaikutukset.
Hormoniannosten lisäksi myös yhdistelmäehkäisyn käytön kestolla, antoreitillä ja muiden samanaikaisten laskimotukosriskitekijöiden määrällä on vaikutusta yhdistelmäehkäisyn aiheuttamaan laskimotukosriskiin.
Tutkimukset käsittelivät enimmäkseen ehkäisypillereitä, ja ehkäisyrenkaan ja ehkäisylaastarin laskimotukosriskin arviointi vaatiikin vielä lisätutkimuksia.