KP-SOPIMUKSEN 9 ARTIKLAN EHDOTTOMAT ELEMENTIT JA VÄHIMMÄISTAKEET

Abstract

Tapahtumat eri puolella maailmaa osoittavat, että oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen on eritoten uhattuna valtion ollessa hätätilassa. Tässä tutkielmassa hätätilaa ja oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen tarkastellaan pääasiassa Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) kontekstissa. Tutkielman tarkoitus on tunnistaa KP-sopimuksen 9 artiklan ehdottomat elementit ja vähimmäistakeet. Tutkielmassa pyritään tuottamaan lainopin avulla perusteltuja tulkintakannanottoja KP-sopimuksen sisällöstä, säännöistä ja periaatteista. Nowak ja Gross ovat kirjoittaneet tutkielman tärkeimmät lähdeteokset. KP-sopimuksen ja oikeuskirjallisuuden lisäksi tutkielman aineisto koostuu alueellisten ihmisoikeussopimusten oikeuskäytännöstä ja soft law:sta. Ihmisoikeussopimusten keskinäiset vastaavuudet, laatimishistoria, oikeuskäytäntö ja johdonmukaisuusperiaate osoittavat, että alueellisia ihmisoikeussopimuksia voidaan käyttää apuna myös KP-sopimuksen tulkinnassa. KP-sopimuksen 9 artikla sisältää ehdottomia elementtejä. Selkeimmät näistä ovat mielivaltaisen vapaudenriiston kielto (1 kohta) ja habeas corpus (4 kohta). Nämä oikeudet näyttävät olevan ehdottomia oikeuksia myös kansainvälisen tapaoikeuden nojalla. Sen sijaan vangitseminen ilman oikeudellista valvontaa (3 kohta) näyttää olevan mahdollista hätätilassa. Tämä edellyttää, ettei vangitsemisen kesto ylitä 7 päivää ja että siihen on liitetty takeita, kuten habeas corpus. Vaatimus toimenpiteiden syiden ja syytteen ilmoittamisesta pidätetylle pidättämishetkellä (2 kohta) sekä oikeus vahingonkorvauksen (5 kohta) eivät näytä kuuluvan ehdottomiin elementteihin. On kuitenkin huomioitava, että 9 artiklasta poikkeaminen ei ole KP-sopimuksen 4 artiklan mukaista, mikäli sillä kierretään ehdottomien oikeuksien suoja. Ihmisoikeuskomitea ja Amerikan ihmisoikeustuomioistuin vaativat edellä lueteltujen ehdottomien elementtien kunnioittamista, kun taas Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sallii pidemmälle menevät poikkeukset edellyttäen kuitenkin riittävien takeiden olemassaoloa. Valtioiden tulisikin varmistaa ainakin vähimmäistakeiden olemassaolo. Nämä takeet voivat olla 9 artiklan osia, kuten habeas corpus, tai erilaisia toimenpiteitä, kuten oikeus lääkärintarkastukseen ja asianajajaan. Olisikin tärkeää kodifioida yhteisiä suuntaviivoja 9 artiklan ehdottomien elementtien ja vähimmäistakeiden osalta, jotta tulevaisuudessa voidaan suojella paremmin myös 9 artiklan ehdottomia elementtejä.