Paluu affektiteorian filosofiselle alkulähteelle Benedictus de Spinozan luo : Ilmiömäinen affectus
Salikka, Toni (2020-12-08)
Paluu affektiteorian filosofiselle alkulähteelle Benedictus de Spinozan luo : Ilmiömäinen affectus
(08.12.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101262773
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101262773
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tutkia Benedictus de Spinozan (1632–1677) affektikäsitystä, jonka hän esittää vuonna 1677 julkaistussa pääteoksessaan Ethica ordine geometrico demonstrata (”Etiikka geometrisessa järjestyksessä todistettuna”). Affektit ovat nousseet yhdeksi vallitsevaksi diskurssiksi humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Kahdesta vallitsevasta affektisuuntauksesta, Spinozan affektisuuntaus on toinen pääsuuntaus, jota tutkijat käyttävät. Kuitenkaan ei ole selvää, mitä Spinoza affektilla Etiikassa ymmärtää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä Spinoza affektilla Etiikassa ymmärtää. Se toteutetaan palaamalla Spinozan pääteoksen luo, jossa hän affektin määrittelee.
Tutkimuksessa käsitellään Spinozan affektikäsitykseen liittyviä ongelmia. Ne liittyvät kahteen affektia koskevaan määritelmään, affektin lajeihin: aktioihin ja passioihin, Etiikan kolmannen osan kolmanteen määritelmään ja affektin ruumiillisuuteen ja mentaalisuuteen. Näitä ongelmia käsitellään tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä argumentteja ja Spinozan Etiikkaa tutkien.
Keskeisimmät tutkimustulokset ovat seuraavat. Spinozan antaa affektille vain yhden määritelmän: Etiikan kolmannen osan kolmannen määritelmän, ja affektien yleinen määritelmä vain täydentää ensin mainittua. Affektilla on olemassa kaksi lajia: aktio ja passio. Tuloksena on myös uusi harvinaislaatuinen toisintulkinta Etiikan kolmannen osan kolmannelle eli affektin määritelmälle, jonka osoitetaan ilmaisevan täsmällisemmin sitä, mitä affektoituneena oleminen ilmentää. Tutkielmassa osoitetaan Spinozan monistiseen näkemykseen, parallelismioppiin ja mieli-ruumis-käsitykseen perustuen, että affektit ovat samanaikaisesti ruumiillisia ja mentaalisia, välttämättä.
Tutkimus osoittaa, että Spinozan affektioppi ja substanssimetafysiikka ovat lujasti kytkeytyneinä toisiinsa, erottamattomina. Spinozan affektioppi rakentuu koko hänen geometrisesti todistetun teoksensa läpi siten, että olemassaolopyrkimyksen toteutuneisuuden tilaa ilmentävä affekti ilmenee ajattelun ja ulotteisuuden attribuutin alaisuudessa Spinozan metafyysisessä järjestelmässä. Kaiken perustana on ääretön ja ikuinen Jumala, joka on luonteeltaan kausaalista voimaa. Loppupäätelmä on se, että vaikka Spinozan affektikäsitys saa tämän tutkielman myötä uuden tulkinnan, sen muodostaminen Spinozan voimaan perustuvassa järjestelmässä saa vasta alkunsa.
Tutkimuksessa käsitellään Spinozan affektikäsitykseen liittyviä ongelmia. Ne liittyvät kahteen affektia koskevaan määritelmään, affektin lajeihin: aktioihin ja passioihin, Etiikan kolmannen osan kolmanteen määritelmään ja affektin ruumiillisuuteen ja mentaalisuuteen. Näitä ongelmia käsitellään tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä argumentteja ja Spinozan Etiikkaa tutkien.
Keskeisimmät tutkimustulokset ovat seuraavat. Spinozan antaa affektille vain yhden määritelmän: Etiikan kolmannen osan kolmannen määritelmän, ja affektien yleinen määritelmä vain täydentää ensin mainittua. Affektilla on olemassa kaksi lajia: aktio ja passio. Tuloksena on myös uusi harvinaislaatuinen toisintulkinta Etiikan kolmannen osan kolmannelle eli affektin määritelmälle, jonka osoitetaan ilmaisevan täsmällisemmin sitä, mitä affektoituneena oleminen ilmentää. Tutkielmassa osoitetaan Spinozan monistiseen näkemykseen, parallelismioppiin ja mieli-ruumis-käsitykseen perustuen, että affektit ovat samanaikaisesti ruumiillisia ja mentaalisia, välttämättä.
Tutkimus osoittaa, että Spinozan affektioppi ja substanssimetafysiikka ovat lujasti kytkeytyneinä toisiinsa, erottamattomina. Spinozan affektioppi rakentuu koko hänen geometrisesti todistetun teoksensa läpi siten, että olemassaolopyrkimyksen toteutuneisuuden tilaa ilmentävä affekti ilmenee ajattelun ja ulotteisuuden attribuutin alaisuudessa Spinozan metafyysisessä järjestelmässä. Kaiken perustana on ääretön ja ikuinen Jumala, joka on luonteeltaan kausaalista voimaa. Loppupäätelmä on se, että vaikka Spinozan affektikäsitys saa tämän tutkielman myötä uuden tulkinnan, sen muodostaminen Spinozan voimaan perustuvassa järjestelmässä saa vasta alkunsa.