Työyhteisön sosiaalisen pääoman vähenemisen yhteys työntekijöiden koetun työkyvyn heikentymiseen
Lintula, Lotta (2020-12-02)
Työyhteisön sosiaalisen pääoman vähenemisen yhteys työntekijöiden koetun työkyvyn heikentymiseen
Lintula, Lotta
(02.12.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101262805
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101262805
Tiivistelmä
Sosiaalinen pääoma kuvaa yksilöiden ja yhteisöjen välisiä sosiaalisia verkostoja ja normeja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Työyhteisöstä saatava sosiaalinen pääoma edistää työntekijöiden hyvinvointia ja ennaltaehkäisee sairastavuutta. Väestön ikääntyessä olisi tärkeää löytää uusia keinoja työntekijöiden hyvän työkyvyn ylläpitoon, ja työpaikan sosiaalisen pääoman tukemisessa voisi olla siinä keskeinen rooli. Myös työelämä on muuttumassa digitalisaation ja muiden yhteiskunnallisten muutoksen myötä, ja yhteistyön ja yhteisöllisyyden merkitys työpaikoilla saattaa tulevaisuudessa kasvaa entisestään. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen on yhteydessä työntekijän koettuun työkykyyn.
Tutkimuksen aineistona käytettiin Työterveyslaitoksen Kuntasektorin seurantatutkimuksen aineistoa. Otokset muodostuivat sairaaloista ja kunnista vuosina 2012, 2015/2016 ja 2017/2018 kerätystä aineistosta ja sisälsivät 11 196 sekä 9 579 vastaajaa. Tutkimus toteutettiin kokeellista asetelmaa jäljittelevänä pseudo trial -asetelmana, joka mahdollisti sosiaalisen pääoman ja työkyvyn muutosten ajallisten yhteyksien tarkastelun. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla, joilla tarkasteltiin miten työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen ensimmäisen ja toisen aikapisteen välissä ennustaa työntekijän heikentynyttä työkykyä kolmannessa aikapisteessä. Työyhteisön sosiaalista pääomaa mitattiin sekä yksilön itsearviona että työtovereiden arviona. Analyyseissa tarkasteltiin erikseen kummallakin tavalla mitatun sosiaalisen pääoman yhteyttä työkykyyn. Vakioiduissa analyyseissa kontrolloitiin vastaajan ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema, siviilisääty, työn muoto sekä terveyskäyttäytymiseen ja terveydentilaan liittyviä muuttujia.
Yksilön raportoiman sosiaalisen pääoman muutoksia tarkastelleissa analyyseissa havaittiin, että työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti työntekijän työkyvyn laskua myös kovariaattien vakioinnin jälkeen. Muilta työyksikön jäseniltä mitattu sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti heikentynyttä työkykyä vakioimattomassa analyysissa, mutta vakioinnin jälkeen tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen saattaa heikentää työntekijän työkykyä, joskin tuloksissa on epävarmuutta silloin, kun sosiaalista pääomaa on mitattu työyhteisötasolla yksilötason sijaan. Työyhteisön sosiaalisen pääoman tukemiseksi tulisi löytää keinoja työpaikoilla ja jatkotutkimuksissa.
Tutkimuksen aineistona käytettiin Työterveyslaitoksen Kuntasektorin seurantatutkimuksen aineistoa. Otokset muodostuivat sairaaloista ja kunnista vuosina 2012, 2015/2016 ja 2017/2018 kerätystä aineistosta ja sisälsivät 11 196 sekä 9 579 vastaajaa. Tutkimus toteutettiin kokeellista asetelmaa jäljittelevänä pseudo trial -asetelmana, joka mahdollisti sosiaalisen pääoman ja työkyvyn muutosten ajallisten yhteyksien tarkastelun. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla, joilla tarkasteltiin miten työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen ensimmäisen ja toisen aikapisteen välissä ennustaa työntekijän heikentynyttä työkykyä kolmannessa aikapisteessä. Työyhteisön sosiaalista pääomaa mitattiin sekä yksilön itsearviona että työtovereiden arviona. Analyyseissa tarkasteltiin erikseen kummallakin tavalla mitatun sosiaalisen pääoman yhteyttä työkykyyn. Vakioiduissa analyyseissa kontrolloitiin vastaajan ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema, siviilisääty, työn muoto sekä terveyskäyttäytymiseen ja terveydentilaan liittyviä muuttujia.
Yksilön raportoiman sosiaalisen pääoman muutoksia tarkastelleissa analyyseissa havaittiin, että työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti työntekijän työkyvyn laskua myös kovariaattien vakioinnin jälkeen. Muilta työyksikön jäseniltä mitattu sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti heikentynyttä työkykyä vakioimattomassa analyysissa, mutta vakioinnin jälkeen tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen saattaa heikentää työntekijän työkykyä, joskin tuloksissa on epävarmuutta silloin, kun sosiaalista pääomaa on mitattu työyhteisötasolla yksilötason sijaan. Työyhteisön sosiaalisen pääoman tukemiseksi tulisi löytää keinoja työpaikoilla ja jatkotutkimuksissa.