Siirtohintatarkastuksen haasteet ja dokumentaation rooli

Abstract

Jopa 60 prosenttia kaikesta maailmankaupasta käydään yritysryhmien sisällä, jonka takia siirtohinnoittelun verovalvontaa on pyritty tehostamaan määräämällä yhtiöille siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuuksia. Siirtohinnoittelun avulla toiseen valtioon siirrettävien verotulojen merkitys on suuri verotulojen kertymiselle, jonka takia niihin kohdistuva verovalvonta ja dokumentaatiovaatimukset ovat tiukat. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä haasteita verotarkastajat ja yhtiöt kohtaavat siirtohintatarkastusprosessissa. Lisäksi etsittiin vastausta siihen, mikä on dokumentaation rooli verotarkastuksessa, vaikuttaako dokumentaation laatu verotarkastuksen lopputulemaan ja mitä tarkoitetaan laadukkaalla dokumentaatiolla. Tämän tutkielman teossa käytettiin toiminta-analyyttistä tutkimusotetta. Empiirisen aineiston keruussa hyödynnettiin teemahaastatteluja. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että siirtohintatarkastuksiin liittyviä haasteita ovat mm. aikataulut, verotuksen epävarmuus, resurssien riittävyys sekä siirtohinta-asioiden osaaminen. Siirtohintadokumentaatiolla on keskeinen rooli verotarkastuksessa, jonka takia myös sen laadulla voi vaikuttaa verotarkastuksen lopputulemaan. Tutkimuksen mukaan puutteellinen dokumentaatio ei automaattisesti johda siihen, että siirtohintoihin tultaisiin esittämään oikaisua, mutta se kuitenkin lisää riskiä siitä, että verotarkastajat päätyvät eri johtopäätöksiin kuin verovelvollinen. Samalla laadukkaankaan dokumentaation avulla ei ole mahdollista poistaa riskiä siirtohintaoikaisusta täysin, mutta sitä on mahdollista pienentää. Tutkimuksen mukaan laadukas dokumentaatio on johdonmukainen, laadittu OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisesti ja yhtiökohtaisesti, antaa kokonaiskuvan, vastaa todellisuutta ja siinä olevat tiedot ovat todennettavissa tai toistettavissa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että siirtohintatarkastusprosessissa on ollut haasteita monien vuosien ajan ja Verohallinto haluaisikin sopia hinnoittelusta etukäteen esimerkiksi ennakollisten keskusteluiden tai syvennetyn yhteistyön kautta. Jatkuva dialogi Verohallinnon ja verovelvollisen välillä sopii osalle organisaatioista tapana toimia, kun taas osalle, se myös, on raskas prosessi, joka voi tuntua loputtomiin jatkuvalta verotarkastukselta. Lisäksi voidaan todeta, että riskiä oikaisusta ei ole mahdollista täysin poistaa laadukkaan dokumentaation avulla, mutta se on mahdollista minimoida. Dokumentaation laatimiseen tulisikin suhtautua kuten vakuutuksen ottamiseen; se on hyvä olla olemassa, kun jotakin sattuu.