Pumppaan ku Mentula, diskoon ineen aivan Arnoldina – kvantitatiivinen tutkimus suomalaisten asenteista ulkonäköurheilua kohtaan
Grahn, Anna (2021-02-01)
Pumppaan ku Mentula, diskoon ineen aivan Arnoldina – kvantitatiivinen tutkimus suomalaisten asenteista ulkonäköurheilua kohtaan
Grahn, Anna
(01.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102094240
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102094240
Tiivistelmä
Urheilu ja liikunta ovat sosiaalisesti rakentuneita ilmiöitä. Suomalaisessa yhteiskunnassa liikunta
on normitettu vahvasti kulttuuriseksi käytännöksi ja siitä on tullut enemmän elämäntapa, kuin
tutkimuksen kohteena oleva kulutuksen osa-alue. Etenkin urheileminen hyvän ulkonäön takia on
vähemmän, jos ollenkaan, tutkittu aihe Suomessa. Ulkonäön takia urheileminen on kauneustyötä,
joka on sekä sukupuolittunut että normatiivinen ilmiö. Yhtäältä korostetaan sen olevan hyväksyttyä
ja toisaalta sitä kuitenkin paheksutaan. Tässä tutkimuksessa ulkonäkökeskeistä urheilua kutsutaan
ulkonäköurheiluksi.
Tutkimuksen tarkoitus on analysoida suomalaisten asenteita ulkonäön takia urheilemista kohtaan.
Tutkin sitä, miten eri yksilön taustatekijät vaikuttavat ulkonäköurheilun hyväksymiseen. Aineistona
minulla on Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineen vuonna 2016 keräämä kyselyaineisto
'Arkielämä ja ulkonäkö'. Kyselylomakkeessa esitettiin väittämiä ulkonäön merkityksestä
yhteiskunnassa. Tarkastelen hyväksymiseen liittyviä tekijöitä, kuten sukupuolta, koulutusta,
harrastuneisuutta sekä vastaajan omaa urheilua ulkonäön vuoksi. Näiden lisäksi tarkastelen sitä,
kumman sukupuolen ulkonäköurheilua vastaaja arvioi. Tutkin aineistoa hyödyntämällä lineaarista
todennäköisyysmallia, jonka ansioista mallien kertoimet voidaan tulkita suoraan
todennäköisyyksinä.
Tuloksien mukaan sekä miesten että naisten ulkonäköurheilua hyväksyivät todennäköisemmin
korkeakoulutetut kuin matalammin koulutetut sekä ne vastaajat, jotka itse ulkonäköurheilevat.
Lisäksi naiset olivat kriittisempiä naisten harjoittamaa ulkonäköurheilua kohtaan kuin miehet.
Tulokset ovat osittain linjassa ulkonäköurheilua koskevien tutkimusten kanssa, joissa
ulkonäköurheilevat ihmiset odottavat ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää omalle ulkonäölleen. Tämä
heijastelee omalta osaltaan sosiaalista kuplaa, jonka sisällä on helpompi hyväksyä samankaltainen
toiminta.
On ristiriitaista, että sellaisessa yhteiskunnassa, jossa arvostetaan hyvää ulkonäköä ja vaaditaan
työtä sen ylläpitämiseen, ulkonäköurheilua kritisoidaan. Etenkin naisten kriittinen suhtautuminen
naisten ulkonäköurheiluun vaatisi jatkotarkastelua. Tämä tutkimus ulkonäköurheilun
hyväksymisestä on jatkumoa normitutkimuksille, joiden mukaan ulkonäkönormit ovat tiukemmat
naisille kuin miehille. Toisin sanoen tutkimus osoittaa niin sanotun tuplastandardin olemassaolon,
jonka mukaan samanlaisesta käyttäytymisestä naisia arvioidaan eri lailla kuin miehiä.
on normitettu vahvasti kulttuuriseksi käytännöksi ja siitä on tullut enemmän elämäntapa, kuin
tutkimuksen kohteena oleva kulutuksen osa-alue. Etenkin urheileminen hyvän ulkonäön takia on
vähemmän, jos ollenkaan, tutkittu aihe Suomessa. Ulkonäön takia urheileminen on kauneustyötä,
joka on sekä sukupuolittunut että normatiivinen ilmiö. Yhtäältä korostetaan sen olevan hyväksyttyä
ja toisaalta sitä kuitenkin paheksutaan. Tässä tutkimuksessa ulkonäkökeskeistä urheilua kutsutaan
ulkonäköurheiluksi.
Tutkimuksen tarkoitus on analysoida suomalaisten asenteita ulkonäön takia urheilemista kohtaan.
Tutkin sitä, miten eri yksilön taustatekijät vaikuttavat ulkonäköurheilun hyväksymiseen. Aineistona
minulla on Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineen vuonna 2016 keräämä kyselyaineisto
'Arkielämä ja ulkonäkö'. Kyselylomakkeessa esitettiin väittämiä ulkonäön merkityksestä
yhteiskunnassa. Tarkastelen hyväksymiseen liittyviä tekijöitä, kuten sukupuolta, koulutusta,
harrastuneisuutta sekä vastaajan omaa urheilua ulkonäön vuoksi. Näiden lisäksi tarkastelen sitä,
kumman sukupuolen ulkonäköurheilua vastaaja arvioi. Tutkin aineistoa hyödyntämällä lineaarista
todennäköisyysmallia, jonka ansioista mallien kertoimet voidaan tulkita suoraan
todennäköisyyksinä.
Tuloksien mukaan sekä miesten että naisten ulkonäköurheilua hyväksyivät todennäköisemmin
korkeakoulutetut kuin matalammin koulutetut sekä ne vastaajat, jotka itse ulkonäköurheilevat.
Lisäksi naiset olivat kriittisempiä naisten harjoittamaa ulkonäköurheilua kohtaan kuin miehet.
Tulokset ovat osittain linjassa ulkonäköurheilua koskevien tutkimusten kanssa, joissa
ulkonäköurheilevat ihmiset odottavat ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää omalle ulkonäölleen. Tämä
heijastelee omalta osaltaan sosiaalista kuplaa, jonka sisällä on helpompi hyväksyä samankaltainen
toiminta.
On ristiriitaista, että sellaisessa yhteiskunnassa, jossa arvostetaan hyvää ulkonäköä ja vaaditaan
työtä sen ylläpitämiseen, ulkonäköurheilua kritisoidaan. Etenkin naisten kriittinen suhtautuminen
naisten ulkonäköurheiluun vaatisi jatkotarkastelua. Tämä tutkimus ulkonäköurheilun
hyväksymisestä on jatkumoa normitutkimuksille, joiden mukaan ulkonäkönormit ovat tiukemmat
naisille kuin miehille. Toisin sanoen tutkimus osoittaa niin sanotun tuplastandardin olemassaolon,
jonka mukaan samanlaisesta käyttäytymisestä naisia arvioidaan eri lailla kuin miehiä.