Pumppaan ku Mentula, diskoon ineen aivan Arnoldina – kvantitatiivinen tutkimus suomalaisten asenteista ulkonäköurheilua kohtaan

Abstract

Urheilu ja liikunta ovat sosiaalisesti rakentuneita ilmiöitä. Suomalaisessa yhteiskunnassa liikunta on normitettu vahvasti kulttuuriseksi käytännöksi ja siitä on tullut enemmän elämäntapa, kuin tutkimuksen kohteena oleva kulutuksen osa-alue. Etenkin urheileminen hyvän ulkonäön takia on vähemmän, jos ollenkaan, tutkittu aihe Suomessa. Ulkonäön takia urheileminen on kauneustyötä, joka on sekä sukupuolittunut että normatiivinen ilmiö. Yhtäältä korostetaan sen olevan hyväksyttyä ja toisaalta sitä kuitenkin paheksutaan. Tässä tutkimuksessa ulkonäkökeskeistä urheilua kutsutaan ulkonäköurheiluksi. Tutkimuksen tarkoitus on analysoida suomalaisten asenteita ulkonäön takia urheilemista kohtaan. Tutkin sitä, miten eri yksilön taustatekijät vaikuttavat ulkonäköurheilun hyväksymiseen. Aineistona minulla on Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineen vuonna 2016 keräämä kyselyaineisto 'Arkielämä ja ulkonäkö'. Kyselylomakkeessa esitettiin väittämiä ulkonäön merkityksestä yhteiskunnassa. Tarkastelen hyväksymiseen liittyviä tekijöitä, kuten sukupuolta, koulutusta, harrastuneisuutta sekä vastaajan omaa urheilua ulkonäön vuoksi. Näiden lisäksi tarkastelen sitä, kumman sukupuolen ulkonäköurheilua vastaaja arvioi. Tutkin aineistoa hyödyntämällä lineaarista todennäköisyysmallia, jonka ansioista mallien kertoimet voidaan tulkita suoraan todennäköisyyksinä. Tuloksien mukaan sekä miesten että naisten ulkonäköurheilua hyväksyivät todennäköisemmin korkeakoulutetut kuin matalammin koulutetut sekä ne vastaajat, jotka itse ulkonäköurheilevat. Lisäksi naiset olivat kriittisempiä naisten harjoittamaa ulkonäköurheilua kohtaan kuin miehet. Tulokset ovat osittain linjassa ulkonäköurheilua koskevien tutkimusten kanssa, joissa ulkonäköurheilevat ihmiset odottavat ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää omalle ulkonäölleen. Tämä heijastelee omalta osaltaan sosiaalista kuplaa, jonka sisällä on helpompi hyväksyä samankaltainen toiminta. On ristiriitaista, että sellaisessa yhteiskunnassa, jossa arvostetaan hyvää ulkonäköä ja vaaditaan työtä sen ylläpitämiseen, ulkonäköurheilua kritisoidaan. Etenkin naisten kriittinen suhtautuminen naisten ulkonäköurheiluun vaatisi jatkotarkastelua. Tämä tutkimus ulkonäköurheilun hyväksymisestä on jatkumoa normitutkimuksille, joiden mukaan ulkonäkönormit ovat tiukemmat naisille kuin miehille. Toisin sanoen tutkimus osoittaa niin sanotun tuplastandardin olemassaolon, jonka mukaan samanlaisesta käyttäytymisestä naisia arvioidaan eri lailla kuin miehiä.