Lainvalinta kansainvälisluonteisissa työsuhteissa – erityistarkastelussa työntekopaikan merkitys
Halsvaha, Tuuli (2021-01-11)
Lainvalinta kansainvälisluonteisissa työsuhteissa – erityistarkastelussa työntekopaikan merkitys
Halsvaha, Tuuli
(11.01.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102094229
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102094229
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on lainvalinta kansainvälisluonteisessa työsuhteessa ja siinä erityisesti työntekopaikan merkitys. Tarkoituksena on selvittää, miten työntekopaikka määritellään ja miten sen mukaista lainvalintaa sovelletaan käytännössä. Apuna on myös kaksi apututkimuskysymystä, joiden avulla on tarkoituksena selvittää, miten työntekopaikan mukainen lainvalinta suhtautuu työnantajan liikepaikkaan tai varaventtiilisäännön mukaiseen erityisen läheiseen liittymään. Tutkielman menetelmä on lainoppi ja lähteinä on hyödynnetty suomalaista ja kansainvälistä oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä.
Työntekopaikkaan liittyvä sääntely on avointa. Tietyt perusperiaatteet ovat kuitenkin vakiintuneet oikeuskäytännön myötä, mikä auttaa työntekopaikan määrittelyssä. Työajan jakautuminen ja työnteon keskittyminen ovat esimerkiksi merkittäviä tekijöitä. Määrittely on kuitenkin viimesijassa kokonaisharkintaa ja siihen liittyy monia kysymyksiä, joihin ei ole selkeitä vastauksia. Sääntelyn avoimuus ja muutokset työelämässä aiheuttavat haasteita työntekopaikan määrittelylle esimerkiksi etätyön yleistymisen myötä.
Työnantajan liikepaikan merkitys työsopimuksen lainvalinnassa on kaventunut. Erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut ja muutokset Rooma I-asetuksen myötä ovat kaventaneet työnantajan liikepaikan tilaa tulkinnassa verrattuna työntekopaikkaan. Tästä syystä työntekopaikan merkitys on vain vahvistunut. Varaventtiilisäännön mukainen erityisen läheinen liittymän logiikka on yhtenevä työntekopaikan kanssa, koska molemmissa tarvitaan kokonaisharkintaa. Työntekopaikan osalta otetaan huomioon konkreettiseen työn tekemiseen liittyvät asiat, kun taas varaventtiilisääntö ottaa huomioon muut mahdolliset liittymät. Näin ollen varaventtiilisääntö täydentää työntekopaikan mukaista lainvalintaa.
Työntekopaikan rooli työsopimuksen lainvalinnassa on edelleen merkittävä. Muutokset työn tekemisessä eivät ole vielä niin pitkällä, että ne olisivat vaikuttaneet suuresti työntekopaikan rooliin lainvalinnassa. Haasteita on, mutta ne ovat kuitenkin sen verran vähäisiä, että vaikutuksia ei ole nähtävissä oikeuskäytännössä tai sääntelyn kehityksessä. Kokonaan digitaalisesti tapahtuva työ on suurin haaste nykyiselle sääntelylle, mikä tulisi huomioida mahdollisten uudistuksien yhteydessä. Se on ongelmallinen työntekopaikan näkökulmasta, mutta myös muilla sääntelyn osa-alueilla.
Työntekopaikkaan liittyvä sääntely on avointa. Tietyt perusperiaatteet ovat kuitenkin vakiintuneet oikeuskäytännön myötä, mikä auttaa työntekopaikan määrittelyssä. Työajan jakautuminen ja työnteon keskittyminen ovat esimerkiksi merkittäviä tekijöitä. Määrittely on kuitenkin viimesijassa kokonaisharkintaa ja siihen liittyy monia kysymyksiä, joihin ei ole selkeitä vastauksia. Sääntelyn avoimuus ja muutokset työelämässä aiheuttavat haasteita työntekopaikan määrittelylle esimerkiksi etätyön yleistymisen myötä.
Työnantajan liikepaikan merkitys työsopimuksen lainvalinnassa on kaventunut. Erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut ja muutokset Rooma I-asetuksen myötä ovat kaventaneet työnantajan liikepaikan tilaa tulkinnassa verrattuna työntekopaikkaan. Tästä syystä työntekopaikan merkitys on vain vahvistunut. Varaventtiilisäännön mukainen erityisen läheinen liittymän logiikka on yhtenevä työntekopaikan kanssa, koska molemmissa tarvitaan kokonaisharkintaa. Työntekopaikan osalta otetaan huomioon konkreettiseen työn tekemiseen liittyvät asiat, kun taas varaventtiilisääntö ottaa huomioon muut mahdolliset liittymät. Näin ollen varaventtiilisääntö täydentää työntekopaikan mukaista lainvalintaa.
Työntekopaikan rooli työsopimuksen lainvalinnassa on edelleen merkittävä. Muutokset työn tekemisessä eivät ole vielä niin pitkällä, että ne olisivat vaikuttaneet suuresti työntekopaikan rooliin lainvalinnassa. Haasteita on, mutta ne ovat kuitenkin sen verran vähäisiä, että vaikutuksia ei ole nähtävissä oikeuskäytännössä tai sääntelyn kehityksessä. Kokonaan digitaalisesti tapahtuva työ on suurin haaste nykyiselle sääntelylle, mikä tulisi huomioida mahdollisten uudistuksien yhteydessä. Se on ongelmallinen työntekopaikan näkökulmasta, mutta myös muilla sääntelyn osa-alueilla.