Femoral Neck System (FNS) reisiluun kaulan murtumien hoidossa
Aaltonen, Noora (2021-01-18)
Femoral Neck System (FNS) reisiluun kaulan murtumien hoidossa
(18.01.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102094187
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102094187
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on hiljattain kehitetyn osteosynteesimenetelmän, Femoral Neck Systemin (FNS), käyttö reisiluun kaulan murtumien hoidossa. Reisiluun kaulan murtumien hoito on pääsääntöisesti kirurgista. Leikkausvaihtoehtoina ovat murtuman asennon, potilaan iän ja luun laadun mukaan valikoitavat tekonivel tai sisäinen kiinnitys eli osteosynteesi. Tavoitteena on raportoida varhaisvaiheen tulokset FNS menetelmän toimivuudesta tarkastelemassa Tyksissä leikattuja potilaita.
Kyseessä on retrospektiivinen tutkimus, jonka aineistona ovat kaikki Tyksissä 1.1.2019-14.2.2020 aikana reisiluun kaulan murtuman vuoksi FNS –tekniikalla leikatut potilaat. Seuranta-aika oli vähintään kuusi kuukautta ja keskimääräinen seuranta-aika 368 vrk. Aineistoon valikoitui 35 potilasta ja heistä 34:n seuranta jatkui leikkauksen jälkeen.
Tutkimuksessamme FNS-menetelmällä leikatuilla potilailla oli alun perin 69 %:lla hyväasentoinen ja 31 %:lla huonoasentoinen reisiluun kaulan murtuma. Hyväasentoisen murtumien ryhmässä potilaiden keski-ikä oli 72 vuotta, kun taas huonoasentoisen murtumien ryhmässä keski-ikä oli 58 vuotta. Reisiluun kaulan lyhenemän mediaani aineistossamme 6–8 viikon polikliinisissä kontrolliröntgenkuvissa oli 5 mm. Uusintaleikkauksia kuuden kuukauden seuranta-aikana tehtiin neljä (11,8 %), jonka lisäksi ainakin yhdelle potilaalle suunniteltiin uusintaleikkaus jatkoon. Uusintaleikatuista kolmella oli alun perin hyväasentoinen murtuma ja yhdellä huonoasentoinen.
Hyväasentoisten murtumien uusintaleikkausriski tässä aineistossa oli 12,5 %, joka vastaa aiempien tutkimusten uusintaleikkausriskiä kolmen ruuvin menetelmällä hyväasentoisissa murtumissa. Huonoasentoisten murtumien uusintaleikkausriski aineistossa oli 9,1 %, joka on pieni vertailtaessa aiempiin tutkimuksiin huonoasentoisten murtumien korjaamisesta osteosynteesillä. Tulokseen tutkimuksessamme vaikuttaa todennäköisesti pienen otoksen lisäksi potilaiden nuori ikä ja hyvä luun laatu. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että yhden sairaalan pienen otoksen perusteella vaikuttaa siltä, että FNS-menetelmä on verrattavissa aiemmin käytössä olleisiin sisäisen kiinnityksen menetelmiin uusintaleikkausten määrän suhteen. Tuloksen varmistamiseksi tarvittaisiin suurempi potilasotos ja pidempi seuranta-aika.
Kyseessä on retrospektiivinen tutkimus, jonka aineistona ovat kaikki Tyksissä 1.1.2019-14.2.2020 aikana reisiluun kaulan murtuman vuoksi FNS –tekniikalla leikatut potilaat. Seuranta-aika oli vähintään kuusi kuukautta ja keskimääräinen seuranta-aika 368 vrk. Aineistoon valikoitui 35 potilasta ja heistä 34:n seuranta jatkui leikkauksen jälkeen.
Tutkimuksessamme FNS-menetelmällä leikatuilla potilailla oli alun perin 69 %:lla hyväasentoinen ja 31 %:lla huonoasentoinen reisiluun kaulan murtuma. Hyväasentoisen murtumien ryhmässä potilaiden keski-ikä oli 72 vuotta, kun taas huonoasentoisen murtumien ryhmässä keski-ikä oli 58 vuotta. Reisiluun kaulan lyhenemän mediaani aineistossamme 6–8 viikon polikliinisissä kontrolliröntgenkuvissa oli 5 mm. Uusintaleikkauksia kuuden kuukauden seuranta-aikana tehtiin neljä (11,8 %), jonka lisäksi ainakin yhdelle potilaalle suunniteltiin uusintaleikkaus jatkoon. Uusintaleikatuista kolmella oli alun perin hyväasentoinen murtuma ja yhdellä huonoasentoinen.
Hyväasentoisten murtumien uusintaleikkausriski tässä aineistossa oli 12,5 %, joka vastaa aiempien tutkimusten uusintaleikkausriskiä kolmen ruuvin menetelmällä hyväasentoisissa murtumissa. Huonoasentoisten murtumien uusintaleikkausriski aineistossa oli 9,1 %, joka on pieni vertailtaessa aiempiin tutkimuksiin huonoasentoisten murtumien korjaamisesta osteosynteesillä. Tulokseen tutkimuksessamme vaikuttaa todennäköisesti pienen otoksen lisäksi potilaiden nuori ikä ja hyvä luun laatu. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että yhden sairaalan pienen otoksen perusteella vaikuttaa siltä, että FNS-menetelmä on verrattavissa aiemmin käytössä olleisiin sisäisen kiinnityksen menetelmiin uusintaleikkausten määrän suhteen. Tuloksen varmistamiseksi tarvittaisiin suurempi potilasotos ja pidempi seuranta-aika.