Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi
Nikkanen, Iida (2021-02-08)
Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi
Nikkanen, Iida
(08.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165078
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165078
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi. Tutkimuksessa tarkastellaan hyvinvointia aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjaten hyvinvoinnin kolmella ulottuvuudella, jotka ovat elintaso ja fyysinen hyvinvointi, sosiaalinen hyvinvointi sekä itsensä toteuttaminen ja autonomia.
Tutkielmassa selvitetään, millä tasolla suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden eri hyvinvoinnin ulottuvuuksilla ilmenevä hyvinvointi on. Elintasoa ja fyysistä hyvinvointia tarkastellaan toimeentuloja terveyskokemuksen kautta, sosiaalista hyvinvointia yksinäisyyden kokemuksen ja keskustelutuen saamisen kokemuksen kautta sekä itsensä toteuttamista ja autonomiaa oikealla alalla opiskelemisen kokemuksen sekä opintojen keskeyttämisen harkitsemisen kautta. Lisäksi tarkastellaan mahdollisesti hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä: ikää, sukupuolta, korkeakoulusektoria ja opintojen vaihetta sekä ulottuvuuskohtaisia tekijöitä. Ulottuvuuskohtaisina tekijöinä tarkastellaan elintason ja fyysisen hyvinvoinnin ulottuvuudella opintolainan nostamista ja työssäkäyntiä. Sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuudella tarkastellaan oman alan opiskelijoiden ryhmään kuulumisen kokemusta ja ystävien tapaamistiheyttä sekä itsensä toteuttamisen ja autonomian ulottuvuudella kokemusta opinnoissa saatavasta ohjauksesta sekä työllistymiskäsityksiä.
Tutkimusaineistona käytetään Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön keräämää Opiskelijabarometri 2012 -aineistoa. Sen perusjoukkona ovat syksyllä 2012 läsnäolleet suomalaisten korkeakoulujen perustutkinto-opiskelijat. Tutkimusmenetelmänä on logistinen regressioanalyysi.
Tulosten perusteella korkeakouluopiskelijoilla on hyvinvoinnin puutteita kaikilla hyvinvoinnin ulottuvuuksilla tarkasteltuna. Korkeakouluopiskelijat vaikuttavat kuitenkin käsittävän elintasonsa paremmaksi kuin mitä heidän objektiiviset olosuhteensa osoittavat. Erityisen huolestuttavina näyttäytyvät sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuudella ilmenevät hyvinvointipuutteet, koska melkein puolet opiskelijoista kokee yksinäisyyttä ja joka viides puutetta keskustelutuesta. Itsensä toteuttamisen ja autonomian hyvinvoinnin osalta jopa joka kymmenes opiskelija kokee epäröintiä siitä, opiskelevatko he oikealla alalla. Lisäksi joka kuudes opiskelija on harkinnut opintojen keskeyttämistä.
Hyvinvointiin yhteydessä olevien tekijöiden osalta havaittiin muun muassa, että oman opiskelualan yhteisöön kuulumisen tunne ja ystävien tapaamistiheys olivat yhteydessä korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen ulottuvuuden hyvinvointiin. Tämä tuo esille perusteita suosia yhteisöllisempiä opiskelutapoja. Itsensä toteuttamisen ja autonomian ulottuvuudella tehdyn tarkastelun myötä korostuu myös opinto-ohjauksen merkitys korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa. Huomiota herättää myös erityisesti se, että opintolainan nostaminen on yhteydessä heikompaan toimeentulokokemukseen sekä myös heikompaan terveydentilakokemukseen. Jatkossa olisikin tärkeä tutkia sitä, miten koulutuspoliittiset, esimerkiksi opiskeluvalintaan ja tukijärjestelmään liittyvät, muutokset ovat vaikuttaneet korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin ja sujuvaan työelämäsiirtymään.
Tutkielmassa selvitetään, millä tasolla suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden eri hyvinvoinnin ulottuvuuksilla ilmenevä hyvinvointi on. Elintasoa ja fyysistä hyvinvointia tarkastellaan toimeentuloja terveyskokemuksen kautta, sosiaalista hyvinvointia yksinäisyyden kokemuksen ja keskustelutuen saamisen kokemuksen kautta sekä itsensä toteuttamista ja autonomiaa oikealla alalla opiskelemisen kokemuksen sekä opintojen keskeyttämisen harkitsemisen kautta. Lisäksi tarkastellaan mahdollisesti hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä: ikää, sukupuolta, korkeakoulusektoria ja opintojen vaihetta sekä ulottuvuuskohtaisia tekijöitä. Ulottuvuuskohtaisina tekijöinä tarkastellaan elintason ja fyysisen hyvinvoinnin ulottuvuudella opintolainan nostamista ja työssäkäyntiä. Sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuudella tarkastellaan oman alan opiskelijoiden ryhmään kuulumisen kokemusta ja ystävien tapaamistiheyttä sekä itsensä toteuttamisen ja autonomian ulottuvuudella kokemusta opinnoissa saatavasta ohjauksesta sekä työllistymiskäsityksiä.
Tutkimusaineistona käytetään Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön keräämää Opiskelijabarometri 2012 -aineistoa. Sen perusjoukkona ovat syksyllä 2012 läsnäolleet suomalaisten korkeakoulujen perustutkinto-opiskelijat. Tutkimusmenetelmänä on logistinen regressioanalyysi.
Tulosten perusteella korkeakouluopiskelijoilla on hyvinvoinnin puutteita kaikilla hyvinvoinnin ulottuvuuksilla tarkasteltuna. Korkeakouluopiskelijat vaikuttavat kuitenkin käsittävän elintasonsa paremmaksi kuin mitä heidän objektiiviset olosuhteensa osoittavat. Erityisen huolestuttavina näyttäytyvät sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuudella ilmenevät hyvinvointipuutteet, koska melkein puolet opiskelijoista kokee yksinäisyyttä ja joka viides puutetta keskustelutuesta. Itsensä toteuttamisen ja autonomian hyvinvoinnin osalta jopa joka kymmenes opiskelija kokee epäröintiä siitä, opiskelevatko he oikealla alalla. Lisäksi joka kuudes opiskelija on harkinnut opintojen keskeyttämistä.
Hyvinvointiin yhteydessä olevien tekijöiden osalta havaittiin muun muassa, että oman opiskelualan yhteisöön kuulumisen tunne ja ystävien tapaamistiheys olivat yhteydessä korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen ulottuvuuden hyvinvointiin. Tämä tuo esille perusteita suosia yhteisöllisempiä opiskelutapoja. Itsensä toteuttamisen ja autonomian ulottuvuudella tehdyn tarkastelun myötä korostuu myös opinto-ohjauksen merkitys korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa. Huomiota herättää myös erityisesti se, että opintolainan nostaminen on yhteydessä heikompaan toimeentulokokemukseen sekä myös heikompaan terveydentilakokemukseen. Jatkossa olisikin tärkeä tutkia sitä, miten koulutuspoliittiset, esimerkiksi opiskeluvalintaan ja tukijärjestelmään liittyvät, muutokset ovat vaikuttaneet korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin ja sujuvaan työelämäsiirtymään.