En puhu murretta. Nimitän puhekieltäni yksinkertaisesti suomeksi. : Brysselinsuomalaisten nuorten murrekäsitykset ja -asenteet
Alasghar, Amira (2021-01-27)
En puhu murretta. Nimitän puhekieltäni yksinkertaisesti suomeksi. : Brysselinsuomalaisten nuorten murrekäsitykset ja -asenteet
Alasghar, Amira
(27.01.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165076
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165076
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma käsittelee Belgian pääkaupunkiseudulla asuvien lukioikäisten suomalaisnuorten murrekäsityksiä ja -asenteita nykymurteista ja -puhekielistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista murretietämystä brysselinsuomalaisilla nuorilla on. Tutkielma pyrkii myös erittelemään informanttien käsityksiä heidän omista puhetavoistaan, niiden murteellisuudesta ja erilaisten puhetapojen tulevaisuudesta.
Tutkimuksen tausta on kansanlingvistiikassa, tarkemmin kansandialektologiassa. Nuorten käsitykset ja asenteet on hankittu suorin ja epäsuorin menetelmin. Aineisto koostuu 79 nuoren täyttämistä paperisista ja sähköisistä kyselyistä. Paperinen kysely on teetätetty informanteilla äidinkielen tunnilla tutkielman tekijän läsnä ollessa. Sähköiseen kyselyyn informantit ovat vastanneet omalla ajallaan Webropol-kyselyalustalla. Kyselyt pohjautuvat osittain Marjatta Palanderin tutkimuksen (Itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsitykset 2011) taustalla olleeseen kyselylomakkeeseen. Tehtäviä ja kysymyksiä on muokattu sopivammiksi tutkimuksen kohteena olevalle ryhmälle. Tutkimuksen aineisto analysoidaan sekä laadullisin että määrällisin menetelmin.
Tutkielmassa osoitetaan, että brysselinsuomalaisten nuorten murretietämys on hyvin rajallista. Suomessa vietetty aika ei näytä korreloivan murretietämyksen kanssa. Kyselyssä suurinta tietämystä osoittaneilla informanteilla on varsin erilaisia taustoja. Tutkielmasta käy siis ilmi, että informanttien koulussa saamasta kielen alueellisen vaihtelun opetuksesta huolimatta murrealueiden merkitseminen karttaan sekä murrepiirteiden tunnistaminen ja nimeäminen on haasteellista.
Brysselinsuomalaiset nuoret suhtautuvat suomen murteisiin pääosin varsin neutraalisti. Jotkin puhetavat jakoivat mielipiteitä kovasti, mutta suurin osa puhetavoista sai kovin suopean vastaanoton. Kyselyaineistosta myös ilmenee, että informanttien käsitykset murteista eroavat asiantuntijoiden käsityksistä. Suurin osa informanteista ei koe itse puhuvansa murretta, vaikka murteisiin suhtaudutaankin pääosin neutraalisti tai jopa myönteisesti. Varsin todennäköisenä selityksenä informanttien rajalliselle tietämykselle ja paikoin välinpitämättömälle suhtautumiselle pidän heidän ikäänsä ja asumisympäristöään. Informanttien sekä paperiseen että sähköiseen kyselyyn antamista vastauksista on nähtävissä, että suomen murteita, niiden asemaa tai tulevaisuutta ei ole liiemmin pohdittu.
Tutkimuksen tausta on kansanlingvistiikassa, tarkemmin kansandialektologiassa. Nuorten käsitykset ja asenteet on hankittu suorin ja epäsuorin menetelmin. Aineisto koostuu 79 nuoren täyttämistä paperisista ja sähköisistä kyselyistä. Paperinen kysely on teetätetty informanteilla äidinkielen tunnilla tutkielman tekijän läsnä ollessa. Sähköiseen kyselyyn informantit ovat vastanneet omalla ajallaan Webropol-kyselyalustalla. Kyselyt pohjautuvat osittain Marjatta Palanderin tutkimuksen (Itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsitykset 2011) taustalla olleeseen kyselylomakkeeseen. Tehtäviä ja kysymyksiä on muokattu sopivammiksi tutkimuksen kohteena olevalle ryhmälle. Tutkimuksen aineisto analysoidaan sekä laadullisin että määrällisin menetelmin.
Tutkielmassa osoitetaan, että brysselinsuomalaisten nuorten murretietämys on hyvin rajallista. Suomessa vietetty aika ei näytä korreloivan murretietämyksen kanssa. Kyselyssä suurinta tietämystä osoittaneilla informanteilla on varsin erilaisia taustoja. Tutkielmasta käy siis ilmi, että informanttien koulussa saamasta kielen alueellisen vaihtelun opetuksesta huolimatta murrealueiden merkitseminen karttaan sekä murrepiirteiden tunnistaminen ja nimeäminen on haasteellista.
Brysselinsuomalaiset nuoret suhtautuvat suomen murteisiin pääosin varsin neutraalisti. Jotkin puhetavat jakoivat mielipiteitä kovasti, mutta suurin osa puhetavoista sai kovin suopean vastaanoton. Kyselyaineistosta myös ilmenee, että informanttien käsitykset murteista eroavat asiantuntijoiden käsityksistä. Suurin osa informanteista ei koe itse puhuvansa murretta, vaikka murteisiin suhtaudutaankin pääosin neutraalisti tai jopa myönteisesti. Varsin todennäköisenä selityksenä informanttien rajalliselle tietämykselle ja paikoin välinpitämättömälle suhtautumiselle pidän heidän ikäänsä ja asumisympäristöään. Informanttien sekä paperiseen että sähköiseen kyselyyn antamista vastauksista on nähtävissä, että suomen murteita, niiden asemaa tai tulevaisuutta ei ole liiemmin pohdittu.