Lasten alaleuan murtumat
Kilpinen, Ulla (2021-02-11)
Lasten alaleuan murtumat
(11.02.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165070
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102165070
Tiivistelmä
Tämän syventävien opintojen opinnäytetyön aiheena on lasten alaleuan murtumat. Opinnäytetyössä käsitellään erityisesti lasten alaleuan murtumiin liittyviä etiologisia ja demografisia tekijöitä, murtumatyyppejä sekä murtumiin liittyviä hammasvammoja. Opinnäytetyö on suomenkielinen kirjallisuuskatsaus, jossa aineistona on käytetty artikkeleita PubMed-, Cochrane Library- ja Scopus-tietokannoista.
Lasten alaleuan murtumien diagnostiikassa käytetään samoja menetelmiä kuin aikuisillakin. Lasten vammojen arvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon huomattavat erot lasten anatomiassa ja fysiologiassa verrattuna aikuisiin sekä väkivallan, erityisesti perheväkivallan, mahdollisuus.
Lasten alaleuan murtumien ilmaantuvuus kasvaa iän myötä. Teini-ikäisten alaleuan murtumat käsittävätkin suurimman osan lasten alaleuan murtumista. Alaleuan murtumat ovat yleisempiä pojilla.
Yleisimmät lasten alaleuan murtumiin johtavat tekijät ovat liikenneonnettomuudet ja kaatumiset. Lasten ikääntyessä urheiluonnettomuuksista ja pahoinpitelyistä johtuvien alaleuan murtumien määrä kasvaa.
Yleisin murtumatyyppi lapsilla on alaleuan nivellisäkkeen murtumat. Myös alaleuan kulman, rungon ja symfyysin alueiden murtumat ovat lapsilla yleisiä. Lisäksi greenstick-murtumat ovat tyypillisiä lapsilla. Lasten alaleuan anatomian kehitys vaikuttaa alaleuan murtuman sijaintiin kasvun eri vaiheissa. Myös lapsen sukupuolella ja murtuman etiologisilla tekijöillä on todettu olevan vaikutusta murtumatyyppiin.
Alaleuan murtumiin yleisesti liittyviä hammasvammatyyppejä ovat murtuneet kruunut, juuret, subluksoituneet/liikkuneet hampaat ja avulsiot. Vaikka lapsen alaleuan murtumaan ei suoraan liittyisi hammasvammaa, on hampaiston ja sen kehityksen arviointi tärkeää alaleuan murtuman hoitoa mietittäessä.
Lasten alaleuan murtumien diagnostiikassa käytetään samoja menetelmiä kuin aikuisillakin. Lasten vammojen arvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon huomattavat erot lasten anatomiassa ja fysiologiassa verrattuna aikuisiin sekä väkivallan, erityisesti perheväkivallan, mahdollisuus.
Lasten alaleuan murtumien ilmaantuvuus kasvaa iän myötä. Teini-ikäisten alaleuan murtumat käsittävätkin suurimman osan lasten alaleuan murtumista. Alaleuan murtumat ovat yleisempiä pojilla.
Yleisimmät lasten alaleuan murtumiin johtavat tekijät ovat liikenneonnettomuudet ja kaatumiset. Lasten ikääntyessä urheiluonnettomuuksista ja pahoinpitelyistä johtuvien alaleuan murtumien määrä kasvaa.
Yleisin murtumatyyppi lapsilla on alaleuan nivellisäkkeen murtumat. Myös alaleuan kulman, rungon ja symfyysin alueiden murtumat ovat lapsilla yleisiä. Lisäksi greenstick-murtumat ovat tyypillisiä lapsilla. Lasten alaleuan anatomian kehitys vaikuttaa alaleuan murtuman sijaintiin kasvun eri vaiheissa. Myös lapsen sukupuolella ja murtuman etiologisilla tekijöillä on todettu olevan vaikutusta murtumatyyppiin.
Alaleuan murtumiin yleisesti liittyviä hammasvammatyyppejä ovat murtuneet kruunut, juuret, subluksoituneet/liikkuneet hampaat ja avulsiot. Vaikka lapsen alaleuan murtumaan ei suoraan liittyisi hammasvammaa, on hampaiston ja sen kehityksen arviointi tärkeää alaleuan murtuman hoitoa mietittäessä.