Aiheuttaako hyvinvointivaltio työhaluttomuutta? : Vertaileva tutkimus sosiaaliturvan tason ja työhalukkuuden välisestä yhteydestä 15 OECD-maassa

Abstract

Sosiaaliturvan vaikutuksista ihmisten työhalukkuuteen on keskusteltu hyvinvointivaltion syntyajoista lähtien. Näkemykset aiheesta sijoittuvat kahden ääripään välille. Hyvinvointivaltiokriittisen näkemyksen mukaan antelias sosiaaliturva aiheuttaa kannustinongelmia ja vähitellen rapauttaa ihmisten työmoraalin. Institutionaalisen, hyvinvointivaltiota puolustavan näkökulman mukaan taas hyvinvointivaltio itsessään kannustaa työntekoon ja vahvistaa työhön sitoutumista. Viime vuosikymmeninä kritiikki hyvinvointivaltiota kohtaan on voimistunut, ja kriittiset näkemykset ovat valtavirtaistuneet. Ratkaisuksi hyvinvointivaltion passivoiviin vaikutuksiin vaaditaan yhä kannustavampaa ja aktivoivampaa työllisyyspolitiikkaa. Tehdyt toimenpiteet, kuten työttömyysturvan aktiivimalli, ovat tutkimustiedon valossa kuitenkin heikosti perusteltuja. Koska sillä, miten hyvinvointivaltion oletetaan vaikuttavan ihmisten työhalukkuuteen, on ratkaisevia poliittisia vaikutuksia, tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, saavatko hyvinvointivaltion tason ja työhalukkuuden yhteyksistä esitetyt teoriat empiiristä tukea.

Tutkielman empiirisenä aineistona käytettiin vuoden 2005 International Social Survey Programmen (ISSP) aineistoa työorientaatioista. Sosiaaliturvan tason mittarina käytettiin Lyle Scurggsin (2004) sosiaalietuuksien anteliaisuutta kuvaavaa mittaria sekä OECD:n tilastoa sosiaalimenojen osuudesta bruttokansantuotteesta. Tutkimusmenetelminä käytettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä sekä monitasoanalyysia, jolloin sekä yksilö- että maatason tekijät voitiin ottaa huomioon samoissa analyysimalleissa.

Tulosten perusteella sosiaaliturvan taso ei selitä eroja ihmisten työhalukkuudessa maiden välillä, vaan ne selittyvät pääasiassa yksilöllisillä tekijöillä ja mahdollisesti muilla yhteiskunnallisilla tekijöillä kuin sosiaalietuuksien tasolla. Anteliaan sosiaaliturvan maissa työhalukkuus näyttäytyi korkeana. Maiden välillä on selviä eroja työhalukkuudessa, mutta selkeää maiden ryhmittymistä hyvinvointivaltioregiimien mukaisesti ei havaittu.

Työhalukkuus on moniulotteisempi käsite kuin hyvinvointivaltiokriittinen näkemys antaa ymmärtää. Pääsääntöisesti ihmisiä motivoivat työhön niin sisäiset kuin ulkoisetkin asiat. Kokonaisuutena tarkasteltuna institutionaalinen näkökulma saa enemmän tukea. Tulokset ovat saman suuntaisia aiempien tutkimusten kanssa ja vahvistavat käsitystä siitä, että anteliaassa hyvinvointivaltiossa on mahdollista säilyttää korkea työhalukkuus. Tämäkään tutkielma ei siis osoita, että anteliaan sosiaaliturvan maissa työhalukkuus olisi automaattisesti alhaisempaa.